"Ensimmäinen koira kuussa", Esko Valtaoja, Ursa, 2014, 480 s.
Esko Valtaoja ei suuremmin esittelyjä tieteentekijäin klaanissa kaipaa. "Hän on kirjoittanut kolumneja sanoma- ja aikakauslehtiin yli kymmenen vuoden ajan. Tähän kirjaan on koottu Valtaojan parhaat kolumnit. Ne ovat virkistävää aivoviihdettä ja vuoroin kyseenalaistavat totuutta ja vuoroin nauravat päähänpinttymille ja moralismille. Valtaojan kolumneissa katsotaan maailmaa lämpimästi ja terävästi.
Yritän viihdyttää, valistaa ja ärsyttää, milloin missäkin järjestyksessä. Jokaiselle meistä tekee hyvää saada kahvit joskus väärään kurkkuun lehteä lukiessa." (Takakansi)
Jo vainen tuo Valtaojalta luontuu, sillä tämä verraton kolumnikooste on mitä mainiointa kesäherkkua, kirkas auringonpilkahdus tässä arktisen hysterian ja pilvipeitteen keskellä ja kyllä vaan, pärskähtävät kahvit väärään kurkkuun nauruun purskahtaessa! Ei voi kuin ihailla tapaa, jolla tämä pilkesilmäinen, itseironisuuteenkin taipuva viikariprofessori tuo ryppyotsaisuuden vähääkään vaivaamatta tieteenpalasia jokajampan ulottuville. Olen koko lailla tarkkaan lukenut Valtaojan kirjallisen tuotannon ja välillä saanut rivin jakauksia päähän aivonystyröiden käydessä turbovaihteella, mutta aina tullut lukemastani virkistyneelle ja ilahtuneelle mielelle mm. vakavampiluontoinen ja pohdiskeleva kirjeenvaihto piispa Juha Pihkalan kanssa sekä viimeksi "Tähdenlento pöytälaatikossa". Tämä karismaattinen "Älykkö -"Köriläs" on kertakaikkiaan mies minun makuuni ja onnistuu joka kerta saamaan pään pyörälle ja viemään jalat alta; seikka johon Vaarin lisäksi vain harva kaksilahkeinen on pystynyt...
Valloittavan vekkulia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti