"Lukutaidoton joka osasi laskea/Analfabeten som kunde räkna", Jonas Jonasson,
WSOY, 2014 ,417 s., suomentanut Laura Jänisniemi.
"Rotuerottelun aikaan Etelä-Afrikassa Nombeko Mayeko,
tyttönen Soweton slummista, oppii paitsi lukemaan myös laskemaan paremmin kuin insinööri jonka vastuulla on Etelä-Afrikan atomipommiohjelma. Nombeko joutuu pakenemaan rauhalliseen Ruotsiin, jossa hänen on ratkaistava raskas, suorastaan megatonnien painoinen ongelma - mitä tehdä ylimääräiselle atomipommille, joka vahingossa tuli mukaan."
Jonassonin esikoinen: "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi" oli riemukas, "Ikä ei katso tunnetta siitä, kuinka paljon ihminen kokee olevansa elossa", - totta - ja jätti toiveikkaana odottamaan jatkoa tuotannolle; eikä turhaan!
Huumorintaju on erinomaisen subjektiivinen ominaisuus ja genrenä vaikea laji, johon sen viljelijä useasti kompastuu. Tavallinen alapään osastolle plaseerattu pieruhuumori ei saa minua, vaikken hienohelmasta käykään, kuin enintään vaivautumaan ja hintsusti myötähäpeämään, mutta tässä teoksessa ei kompastuta vaan edetään kaiken matkaa elämänmyönteisellä tyylillä kaikkea ja kaikkia, asenteita ja ennakkoluuloja tasapuolisesti tarkastellen, kevyesti kyseenalaistaen ja horjutellen sekä lempeästi irvaillen.
Tilannekomikkaa, josta aivan erityisesti itse nautin, on käytetty virtuoosimaisesti:
hupsis- näin kävi - tässä ollaan -kuinka tästä pinnerretään etiäpäin. Oikeassa elämässä on, paitsi komiikkaa myös ennakoimattomuutta, sattumia, sekasortoa ja kaaosta, - riittävästi....
Verrattoman vinkeää Vappulukemista!
Huumorinkukan poimijana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti