ovat iloisia asioita, joten mainiota huomista juhlapäivää kaikille asianosaisille!
Kiitän Esikoista & Kuopusta & Murmeliviisikkoa siitä, että olette juuri te
ja että olette minulle läsnä! Lämpimät kiitokset ja onnentoivotukset myös Miniäiselle & Miniälle
ratkaisevasta osuudesta asiantilaan! Meitä äitejä ja isoäitejä ei olisi ilman lapsia ja lapsenlapsia; kumpaakaan ei olisi ilman toinen toistaan...
Haluan tähän siteerata Eeva Kilven runoa, joka ehkä parhaiten kuvaa sitä, mitä näin Äitienpäivän kynnyksellä sisimmässäni tunnen:
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
(Eeva Kilpi: Animalia, 1987)
Tuon intohimoisen käsitän laveasti, synonyymina hellyydelle, viehtymykselle, rakkaudelle, hellittämättömyydelle ja omistautumiselle eli yleisenä elämänasenteena ja suhtautumisena kaikkea sitä kohtaan mihin ryhdymme, mistä innostumme ja kiinnostumme ynnä tapaan, jolla jaamme ja käytämme aikaamme meille tärkeiden ihmisten, Rakkaidemme kanssa.
Suuremmitta paatoksitta ja omasta elämänhistoriastani johtuen oma Perhe edustaa itselle elementtiä, joka elämässäni on lähinnä sitä, minkä Pyhäksi koen. Äitiys ja Vanhemmuus; Isoäitiys ja Isovanhemmuus ovat toteuduttuaan ainoat koko elämän mittaiset sitoumuksemme. Joko niihin sitoutuu tai sitten ei....
Sitoutuneena, vaan ei sidottuna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti