"Muistin seitsemän syntiä " - ex Libris....

 "Muistin seitsemän syntiä. Miten aivot muistavat ja unohtavat", Daniel Schachter,
 Terra Cognita, 2002, 293 s., suomentanut Kimmo Pietiläinen.

Daniel Schachter on psykologian professori Harvardin yliopistolla ja Kimmo Pietilänen puolestaan paitsi koulutukseltaan teoreettinen fyysikko myös kustantaja, tietokirjailija ja kääntäjä.

Oitis kättelyssä auliisti myönnän, jotta tämän kustantamon teosten myötä otan joka kerta  tietoisen riskin ajautumisesta vähintäinkin  muutaman askeleen päähän ja  parin  piirun verran oman älyllisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sen teen yhtään häpeilemättä & mieluusti, sillä on ratkiriemukasta haastaa   korvienvälikoneisto raksuttamaan tilkan tavanmaista tiukempaan tahtiin, sitä lepotilassa lilluvaa vapaata harmaata kapasiteettireserviähän pitäisi itsekullain löytyä roppakaupalla...

Asiaan: Synnit ovat: katoavaisuuden, hajamielisyyden, lukkiutumisen, väärin kohdistamisen, johdateltavuuden, erheen ja itsepintaisuuden sellaiset. Teoksessa selitetään," miten katoavuus ilmenee muiston heikkenemisenä ajan mittaan, miten tarkkaavaisuuden herpaantumisesta johtuva hajamielisyys sabotoi muistia, ja miten lukkiutuminen estää tutunkin asian mieleen palauttamisen. Väärin kohdistaminen johtuu muiston lähteen virheellisestä tunnistamisesta, johdateltavuus luo vääriä muistoja ja erhe johtaa siihen, että menneisyys kirjoitetaan nykyhetkeen soveliaalla tavalla. Itsepintaisuus liittyy sellaisiin tunkeileviin muistoihin, jotka mielellään unohdettaisiin."
Paheita vai hyveitä? Onko muistin kannalta toisinaan vähemmän enemmän?

Lukkiutumisesta: "tunne kielenkärkeen lukkiutuneesta sanasta tai nimestä näyttää olevan likimain universaali kokemus. Kognitiivinen psykologi Bennet Schrawtz kartoitti 51 kieltä ja totesi, että 45:ssä oli ilmauksia, joissa "kieltä" käytettiin kuvaamaan tilannetta, jossa lukkiutunut asia tuntuu nousevan mieleen. Yleisin eri kielissä käytetty ilmaus on liki santarkka "kielen kärjellä tai "kielen päässä"-sanojen vastine, kuten italian sulla punta della lingua tai afrikaansin op die punt van my tong. Läheisiä muunnoksia ovat esim. viron kielen keele otsa peel ja cheyenne-intiaanien navonotootse'a (olen menettänyt kieleni). Runollisin on korkean hyeu kkedu-te mam-dol-da, joka kääntyy suomeksi "säihkyy kieleni päässä".  Schwartzin selvityksessä vain kuusi kieltä ei käyttänyt "kieltä" tai vastaavaa ilmaisua: islanti, kaksi Saharan eteläpuoleista afrikkalaista kieltä, indonesia sekä viittomakieli American Sign language."

Aivot, ja niiden toiminta kuten muisti, on äärest' mielenkiintoinen elin ja kompleksinen rakennelma, jonka arvoitus ja mekanismit ovat kaikenaikaa avautumassa, mutta onhan asia toki niinkin nähtävissä, että himpun verran arvoitusta ja ratkaisematonta on kutkuttava elämän suola, josta hyppysellinen kerrallaan antaa parhaan innostuksen ja kokemuksen...

Niin: mitäs tähän loppukaneetiksi nyt  pitikään...

???