Sea life & ruusut henkilökunnalle....

Juu-u, enpä taida täsmemmin kuin kutakuinkin kuluneella kuuluisalla tokaisulla, mutta mielestäni tähän sopivasti, jotta oli laiffii: kahden vanhimman Juniorimurmelin kanssa lauantaiaamusta  usvaa putkeen ja  mereneläviä ihmettelemään. Hait saivat Murmeleiden  silmät pyöreiksi ja ymmyrkäisiksi sekä herättivät ansaittua kunnioitusta, elämysaltaan merisiiliä ihan melkein hirvittiin koskea sarjasta: "Ens' kerralla - ihan varmasti", hilpeyttä ja hihityksiä  herättivät hassut merihevoset ja söpöimpiä olivat kuulemma kaikenkokoiset  kilpikonnat, kotoisesti kilpurit...

Itseä ilahdutti päivän jyvä okarauskuista ja eräästä hailajista: molemmathan kuuluvat rustokaloihin kuten myös sillikuningaskala... Saimme kätösiimme kaksi erilaista kitiininomaispintaista koteloa: hain kohdalla ovipaaristen lajien munan ympärille muodostuu sarveiskuori ja se poistuu emon ruumiista alkionkehityksen jatkuessa veteen joutuneessa munassa, kuoriutumiseen tarvittavan ajan riippuessa mm. veden lämpötilasta. Numero 2 puolestaan oli jännä litteä lepakonmuotoinen munakotelo, josta pinnitään ulos noin vuoden mittaisen vauva-ajan jälkeen, - mainiota uutta, opittua = pieni voitto Elämälle!!

Nämä veijarit ja vesselit puolestaan  ovat villejä & vapaita yksilöitä Koillis-Brasilian praioilta ja mangrovealueelta:

Sea Lifen henkilökunnalle roppakaupalla ruusuja opastuksesta, asiantuntemuksesta, ystävällisyydestä sekä krääsäpuodin myyjältä Murmeleille (ei siis meille Isovanhemmille, jotka ilman arvoisaa Pikkuväkeä tuskin olisimme syysaurikoisena, ruskanväreissä hehkuvana  lauantaiaamupäivänä tiskin toisella puolen kahdestamme seistä pönöttäneet) hymyssäsuin oivaltavasti kohdistetusta kysymyksestä:" Viihdyittekö?" eikä suinkaan "Löytyikö mitään kivaa?"

Ojentaapi: