maanantai 2. syyskuuta 2013
Knausgård & Cui bono...
Karl Ove Knausgård, "Taisteluni. Kolmas kirja", Like2013.
Suomennos, ja kelpo sellainen, Katrina Huttunen.
Viiltävän pilkuntarkaa analyysia. Kerronta nakuttaa armottomasti eteenpäin kuin Mummin sik-sak-Singer. Kuvatessaan lapsuuttaan, sen ajattoman ajan kesiä ja päiviä, hiekantuoksuisia jalkapallopelejä, äitiä, isää ja veljeään, kimurantteja perhesuhteita, ( vaan onkos niitä ylipäitänsä muunlaisiakin?) ja Ruususen unesta heräilevää seksuaalisuutta
sekä eksaktilla pieteetillä kaiken sisälleen sulkevaa, ympäröivää luontoa heinänkorren tarkkuudella kirjailija ei ole antanut itselleen mitään armoa eikä sallinut oikopolkuja.
On helppo oivaltaa, kuinka paljon hikeä, verta ja kyyneleitä on puserrettu ennen vihoviimeisen pisteen painallusta. Lukeminen poikii myös hyvinkin omakohtaisia assosiaatiota; hyvä niin. Tämän tekstin takana on eittämättä Ihminen, kunnioitettava itsensä avaaminen ja likoonlaitto, jopa siinä määrin, että lukeminen aiheuttaa ajoittain hivenen vaivaantuneen tirkistelijämäisen tunnetilan, mutta samalla vetää hiljaiseksi!
Viikon kysymys: Syyria
Cui bono? :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti