siis ihan kirjaimellisesti: on herkän linnanneitomainen fiilis, sillä julkkarirempan myötä olemme syvien vallihautojen, traktoreiden ja kunnioitettavien hiekkakasojen ympäröiminä. Mutta, mutta parempi kertainen rytinä, kuin ainainen natina ja vaikka psyykeä rajusti revittääkin niin ei kuin fokus tiukasti tuonne alkutalveen...
Kotimatka ja kotiinpaluu sujuivat varsin juoheasti, jälkimmäisestä kiitos kuuluu Esikoiselle, sillä jääkaapissa oli muutakin kuin se tyly valo, postit lajiteltuina jnpp. Muchas gracias! Auto oli sekä yhteistyökykyinen että -haluinen: otti ja käynnistyi ekalla akunlatauksen ja paikoilleenlaiton jälkeen.
Läppärillä sen sijaan oli vaikeansorttinen sopeutumishäiriö ja se suostui vasta Amigon näppärien sormien alla avautumaan ja taipumaan uusille näppäilyille.
Viikossa on hilpeästi hilppaistu kartalle, ahdettu ruokavarannot normeiksi, jytisytetty pyykit ynnä hoideltu hoidettavat askat. Ei huono! Halattu & pälpätetty, sneidattu halipula & päivitetty kuulumiset. Murmelit: voi hämmästyksen & ilon määrää; etenkin Viisikon laidoille oli tapahtunut suuria: Seniorimurmeli vaihtunut pojanpötkäleestä liki Mummonmittaiseksi, kauniin matalaääniseksi nuoreksi mieheksi ja Juniorimurmeli ensiaskeleitaan ottavasta tylleröisestä pitkäkinttuiseksi vilistäväksi tyttöseksi ynnä kaikki muut kolme venähtäneet ja muutoinkin mukavasti mallillaan. Kelpaa olla meikätytön ja Vaari-Ukkipapan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti