Valmiina Valborgin vastaanottoon & viettoon...

koleassa kelissä marssitaan kevättä, sitä joka nykyisin kestää vissiin yli sen kuuluisan " vain neljännesvuotta"....

Vappu-sanan/nimen alkuperää jäljittäessäni, törmäsin mielenkiintoiseen tarinaan, jonka juuret juontavat  700-luvulla vaikuttaneeseen nunnaan, sittemmin pyhimykseksikin julistettuun, eikä suinkaan aivan turhaan kanonisoituun: fi.wikipedia.org/wiki/Valburg

Rekvisiitta riuskoin rukiisin rantein raitilta roudattuna ( näin r-vikaiselta räjähtävä riimillinen  riemuvoitto) on sopiva hetki Vappubrunssia ja Perhekunnan paikalletuloa vartoillessa ynnä ennen  palloinpuhallusta, viuhkainvispausta, serpentiinien nakkailua & maljainkohottelua heittäytyä rennonhempeäksi ja nauttia tästä saamastani viikonloppumusavinkistä, josta iloisena kiitän Lähettäjää:www.youtube.com/watch?v=ssex8g5vVB4

Ottakaamme komia lähtö kohti kevättä ja ei kuin
rullaati, rullaati, rullallalei:

Ex libris...

"Kirjan ja Ruusun Päivää"  on mainiota viettää tänään, kun on saanut aiemmin tehtyjä uutuusvarausherkkuja  sisältävän  pullottavan kassin raahattua kotikirjastosta päätymään  huojuviksi baabelintornimaisiksi pinoiksi yöpyöydille. Tosin tässä menettää sen talvenaikaisen random-herkullisuuden, joka tuotti hervottoman hilpeitä ja yllätyksellisen antoisiakin lukukokemuksia, mutta myös opuksia sarjasta suoraan ja äkkiä  takaisin sinne mistä tulikin.

Pedagogialla & luovuudella oli hyvä lähteä liikkeelle:

"Kasvatus arvoihin - arvoa kasvatukseen", H. Lesojeff, T. Purjo, M. Tervahauta et.  K.Videnoja, NFG, 2013.  "Keskeisenä ajatuksena on, että nuori on kyvykäs arvokkaaseen ja hyvään, kunhan hänessä uinuvat mahdollisuudet saadaan herätettyä. Tämä mahdollistuu niin, että hänen itseisarvoista ihmisyyttään kunnioitetaan".
Jälkimmäisen nyt  luulisi olevan ja ainakin sen  pitäisi mielestäni olla itsestäänselvyys, mutta kuinkas tuo aikuisväestön herättely saataisiin sujumaan??

"Luovuus kuuluu kaikille", Kari Uusikylä, PS-Kustannus, 2012. "Luovan pitää joskus olla hullunrohkea, mutta luovuus ei aina edellytä sitä.  Hiljainen voi olla aivan yhtä luova kuin kaiken kyseenalaistajakin; luovuus kuuluu jokaiselle".
Luovuus, lahjakkuus ja älykkyys & Kari Uusikylä nivoutuvat vahvasti  yhteen. Olen kymmenisen vuotta sitten, lucky me,  ollut Helsingin Kesäyliopiston järjestämilla kursseilla "Lahjakkuus ja luovuus kasvatuksen haasteina", täpötäysi sali meitä asiasta kiinnostuneita  ynnä innostuneita ja kun Uusikylä keskenkaiken  luennon sulki sanaisen arkkunsa, avasi pikkuisen kapsäkkinsä, kaivoi esiin klarinetin ja tempaisi seuraavan, vallitsi hiirenhiljaisuus ja flow oli huipussaan.

www.youtube.com/watch?v=M9Gmmu2ligI


Ex  librikseni  (taidegraafikko Leena Golnik) = västäräkki, josta sitten toissapäivän
 vähäsen:

My home is my castle ...

Hintsusti plussalla savisessa, harmaan eri sävyisessä kelissä mennään.

siis ihan kirjaimellisesti: on herkän  linnanneitomainen fiilis, sillä julkkarirempan myötä olemme syvien vallihautojen, traktoreiden ja kunnioitettavien hiekkakasojen ympäröiminä. Mutta, mutta parempi kertainen rytinä, kuin ainainen natina ja vaikka psyykeä rajusti revittääkin niin ei kuin fokus tiukasti tuonne alkutalveen...

Kotimatka ja kotiinpaluu sujuivat varsin  juoheasti, jälkimmäisestä kiitos kuuluu Esikoiselle, sillä jääkaapissa oli muutakin kuin se tyly valo, postit lajiteltuina jnpp. Muchas gracias!  Auto oli sekä yhteistyökykyinen että -haluinen: otti ja käynnistyi ekalla akunlatauksen ja paikoilleenlaiton jälkeen.
Läppärillä sen sijaan oli vaikeansorttinen sopeutumishäiriö ja se suostui vasta Amigon näppärien sormien alla avautumaan ja taipumaan uusille näppäilyille.

Viikossa on hilpeästi hilppaistu kartalle, ahdettu ruokavarannot normeiksi, jytisytetty pyykit  ynnä hoideltu hoidettavat askat. Ei huono!  Halattu & pälpätetty, sneidattu halipula & päivitetty kuulumiset. Murmelit: voi hämmästyksen & ilon määrää; etenkin  Viisikon laidoille oli tapahtunut suuria: Seniorimurmeli vaihtunut pojanpötkäleestä liki Mummonmittaiseksi, kauniin matalaääniseksi nuoreksi mieheksi ja Juniorimurmeli ensiaskeleitaan ottavasta tylleröisestä pitkäkinttuiseksi vilistäväksi tyttöseksi ynnä kaikki muut kolme venähtäneet ja muutoinkin mukavasti mallillaan. Kelpaa olla meikätytön ja Vaari-Ukkipapan!!

Hellurei & hellät tunteet:

Summa summarum...

Klo 09.27 arviolta 18 graatia, tuuletonta ja tanakka pilvikerros, kuluneiden päivien kelit ovat olleet reissun kinkkisimmät, vaikealukuiset ja säätyypiltään aiemmin täällä kokemattomat.

Silleen kasvatettuna ja eläneenä ja selkäytimeen sisään iskostettuna, että kaikki, mikä tehdään tehdään heti eikä viidestoista päivä ja että, kaikki mikä tehdään tehdään kunnolla ja loppuun asti tahi ei tehdä olleenkaan, tunnustaudun täysveriseksi suorittajaksi. Seikka, josta tosin on ollut merkittävää hyötyäkin elämän ruuhkista klaaratessa, moninaisissa työtehtävissä ja suurissa mutkissa kurvaillessa, mutta joka nyttemmin on osoittautunut uuvuttavaksi & urvahduttavaksi.

Kuluneina kuukausina kun ajatuksille ja mietteille on ollut väljyyttä ja tilaa, olen oivaltanut, ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, että asiat ja maailma väistämättä  jäävät keskeneräisiksi samoin kuin  minä itsekin ja että olellista ja tärkeää on pyrkiä olemaan kokonaisemmin läsnä kulloisessakin hetkessä, kanssakäymisessä taikka askareessa. Tämä huojentava toteamus sisäistettynä ja tarkkaan tallennettuna on hyvä suunnata eloa etiääpäin rennommin rantein!

 Nyt  ryhdymmekin aska kerrallaan  mieltä kiduttavaan leirinpurkuun ja käsi kädessä käännämme hiljalleen kuonot ja kirsut kohti kotimaata...

Huomenna uusiin seikkailuihin:

Guanche ceramics...

Klo 16.02 lämpöä edelleen riittää, mutta savinen, voimakastuulinen keli eikä taivas auennut tänään.

Joten taapersimme Museo Arqueologicoon, jossa näytteillä saaren alkuperäisasukkaiden Guanchien keramiikkaa. Kauniisti koottu pienimuotoinen näyttely kompakteine videoesityksineen ja tyylikkäine vitriineineen. Ihastelimme tarve-esineiden siroja muotoja, puuttuvaa  "krouviutta" ynnä ja muutamia koruja, joista simpukkakaulanauha oli  työstetty erikoisesti kotilo poikkileikkaamalla ohueksi suiluksi. Tuonaikainen keittiökokonaisuus oli myös näytillä tarve-esineineen, huhmareineen ja tulentekovälineineen. Kerrassaan mielenkiintoinen visiitti!

http://en.wikipedia.org/wiki/Archaeological_Museum_of_Puerto_de_la_Cruz

http://www.arqueopc.com/web/INICIO.html

Ruusunarvoinen päivä:

Vimppaviikonloppua viedään...

Klo 09.30 /ihotuntumalla 17 - 18 pintaan, pitkäänpalvellut ja reissuissarähjääntynyt mittarimme nimittäin  otti ja pimahti ja päätti jäädä tänne. Yön mittaan ja aamusella saatiin sadetta.

Pablo Alboran, "Tanto" -  albumilta, 2012,  "El Beso":

http://www.youtube.com/watch?v=cm4zYSKqmV8


Paz y Amor:

Mykistävät madonluvut...

Klo 09.08 / 17,5 / 68%  puolipilvistä ja  riuskoja pikakuuroja niskaan taivaalta.

joista itse Mato Matalakin myöntyisi mieli mustana mykkyrälle: työttömiä Kanarialla 291.672, joista Teneriffalla 136.798. Tuon lisäksi 43,2% kanarialaisista = 4/ 10:stä työttömästä ei saa niin minkäänlaista työttömyystukea tahi -korvausta eikä muutakaan avustusta. ja jos saa, keskimääräinen tuki on Espanjan toiseksi alhaisin: 779,60/kk keskiarvon maassa ollessa 866,30. (El Dia 3.4.2013). Asukaslukuja 2010: Kanarian saaret 2.118.519, josta Las Palmasin maakunta 1.090.605 ja Santa Cruz de Tenerife 1.027.219. Puerto de la Cruzin asukasluku 2012 oli 32.665.

Viime vuosina täällä yhteensä vuoden verran asuneina, vaikea taloustilanne on ihan arkielämässäkin nähtävissä. Saarethan peräävät voimakkaasti irtiottoa Espanjasta ja suurempaa sitoutumista Afrikkaan ja yhteistyötä etenkin Marokon kanssa. Puertolaiset eivät koe olevansa espanjalaisia, jonniinverran kanarialaisia, enempi teneriffalaisia, mutta ennen kaikkea sitkeitä, terveellä itsetunnolla varustettuja ja ystävällisiä puertolaisia, joilla vastoin sangen yleistä harhaluuloa ei mantereen manana- manana-meiningin kanssa ole mitään jakoa. Itse asiassa Kanarialla on Espanjan alhaisimmat palkat ja pisin työaika. Uskoakseni tässä ja vankassa solidaarisuudessa sekä  murenemattomassa yhteisöllisyydessä ovat ne eväät ja voimavarat, joilla sitkeästi pusketaan eteenpäin läpi tämän kurkkuakuristavan  talousahdingon tuumaakaan periksiantamatta.

Näin turistisesongin loppupuolella ovatkin katujen, ravintoloitten ja rakennusten kunnostukset ja ehostukset alkaneet. Tärkeän kävelykadun La Hoyan liki vuoden kestänyt uudistus esteettömäksi on loppusuoralla kauniisti asetelluin kaksivärisin kiveyksin ja palmuistutuksin toteutettuna. Rannan kävelykadun San Telmon julkisivuilla jatketaan, katua levennetään ja muutetaan esteettömäksi. Satama ja Martianezin ranta ovat myös budjetoituina listoilla ja määrärahat  varusteiden uusimiseen merivesialtaille on myönnetty.

Lainojen lyhennysvaikeuksista aiheutunutta häätösumaa ja niistä johtuvia hälyttäviä itsemurhalukuja pyritään vähentämään ja ehkäisemään voimaantulleiden  sovittelujärjestelyjen avulla. Vesilaskun jäätyä maksamatta, vedentuloa ei myöskään aiempaan tapaan oitis putkena katkaista, vaan ensin neuvotellaan jnpp. Yhdistykset kuten Rotaryt ja Lions Clubit  Cruz Roja etunenässä jatkavat työtään ja avustamistaan. Silleesti...

Kaikelle tälle voi vain täydestä sydämestään ponnisteluja kunnioittaen toivottaa onnea & menestystä; PdlC on totisesti uuden sloganinsa veroisesti "Xperience" sekä edelleenkin ennen kaikkea "onnellisten ihmisten kaupunki".

Per aspera ad astra:

Tarjous, josta vaikea kieltäytyä...

Klo 09.53 / 20,1 / 63% ja yöllä, illalla nousseiden tuuheiden tuulenpyörteiden myötä, vihdoinkin sitä kaivattua & luvattua sadetta, nyt pilvipoutaa ja illemmalla toivottavasti ennusteet pitävät ja toinen kuurosatsi saadaan.

Olimme tannoin nokkimassa "tyrskyravintola" Rusticossa, San Telmolla. Paikka on louhittu kivirinteeseen suoralla pudotuksella mereen ja näkymät ja tunnelma oivallisesti sen mukaiset.
Naapuripöydässä istuivat isoäiti, äiti, neljän-viidenvanha nauravainen pojanvesseli ja reilun vuoden ikäinen soma tytöntyllerö syöttötuolissaan iloisesti rupatellen. Pikkumies siinä reippaasti tilasi ranskalaisten jatkoksi ketsuppia ja parmesania, jolloin tarjoilija ne tuodessaan korrektisti esitteli itsensä: "Viktor". Pikkuväki tulee kauttaaltaan  hyvin noteeratuksi, ovathan tulevia, potentiaalisia asiakkaita.  Kohtelias nuorimies vastaavasti reippaasti ilmoitti nimekseen Tony. " Oikeesti Anthony, isoisän mukaan, joka nyt on kuollut."

Siitä tempaistiin sitten Vaarille esittelyyn mukana olleet pikkuauto ja joku tunnistamaton hirviöukkohärveli, joita Vaari luontevasti ihasteli ja kommentoi. Äiti vahvisti iloisella hymyllään hyväksyvänsä tämän spontaanin kanssakäymisen. Tuolloin havahtui prinsessainen tuolillaan, puhkesi hymyilemään koko olemuksellaan, loitse lausumaan:"Gee-Gee",  tarjosi toisella vielä hymykuoppaisella kätösellään Vaarille parasta aarrettaan, pinkkiä tuttia ja ojensi toisen kätösensä saa-ottaa-syliin-toiveella. Tässä performanssissa Heli Laaksosen "Sulavoi" kaikella kunnioituksella myyntimenestystä kohtaan, on kyllä tuuheaa tahnantöhnää sen rinnalla, millaiseksi vetelänjuoksevaksi vahaksi Vaari tämän hellyttävyyden edessä valahti.

Jotenkin vaan se on tuo henkiinjäämisvietti ja palvelujen turvaaminen vaistonvaraisesti  sisäänrakennettuna vauveleihin & lapsosiin; tässä olisi nyt ollut mitä mainiointa Ukinpaikkaa tarjolla... Kiitimme poistuessamme äitiä ja isoäitiä herttaisesta ja ilahduttavasta tuokiosta, kerroimme, että viisi Murmelia odottelee meitä kotimaassa ja olalletaputusten myötä toivotimme pesueelle vallan mainiota päivänjatkoa!!

Statistina:

Arkista aherrusta & ambivalentteja aivoituksia...

Klo 09.40 / 17,8 / 78% puhtoinen taivas, joskin iltapäiväksi luvassa kuuronpoikasia helteisen viikon  jälkimaininkeina (eilen terassilla hurjat, all time lukemat: 28,4 paksun pilvipeiton alla olo oli kuin saunan löppösissä ja siestan merkitys selvisi laakista).

Toinen jalka varovasti liukastelemassa kotomaassa, toinen tanakasti täällä, mutta tänään aloitimme käytännön järjestelyt lähtöön ja paluuseen liittyen...

Elämän varrella on mielenkiintoisia, mieltärikastuttavia kohtaamisia ihmisten kanssa, kaupunkeja ja kyliä, joissa viihtyy, joissa on hyvä olla ja jotka  jättävät positiiviset jalanjälkensä persoonaan ja avartavat maailmankatsomusta! Eroamisen koen on aina haikeana:

Yhä enenevässä määrin täällä, - outoa kyllä ja mistä lie johtuneekin - tuntuu pomphtelevan silmille pirtsakoita  nuoria ja suloisia lapsosia...Aikaa tulee vietettyä Charcon aukiolla:

Silkkaa iloa & riemastusta tuottaa ajatus ja odotus paluusta kaikkien Rakkaitteni luo: ekaks halataan niin, jotta luut rutisee ja tokaks puhutaan suut makiaks'

eikös juu: