Exposision y entierro de la Sardina, tämä tuhkakeskiviikkoon ja paastonalkuun liittyvä tapahtuma. Sähäkänsininen, yhdeksänmetriä komea ja 1,5 m korkea fisu pitkine ihastuttavine silmäripsineen ja pullosilmineen pötkötti freesinä näytillä San Telmon Martianezin rannan tuntumassa. Joka kalastajan täyttymätön toiveuni?
Kovempaa ja kylmempää kyytiä rihvelille oli luvassa iltamyöhällä keulahahmona ja juhlakaluna kulkueessa, jota saattoivat mustapukuiset, parkuvat, surevat lesket (etupäässä miespuoliset naishahmoiset sellaiset) ynnä muu kunnianarvoisa hautuuväki läpi keskustan kohti kalasatamaa, jossa onneton fisuparka tuikattiin tuleen. Tämän operaation uskotaan siivittävän sielun lennon taivaisiin. Loppuhabitus heivattiin meren syliin, missä edes ruodontynkä pääsee omiensa joukkoon, lajitovereidensa pariin.
Jottei totuus vallan unhettuisi: sardiinin muistovalot komiasti räiskyen taivaalle + klo 23.30 alkaen Gran Baile. Erot näiden öisten pippaloiden välillä ovat kristalloituneet: Baile saattaa lopahtaa jo pikkutunneilla, Gran Baile rytmittää tauotta ja armotta aamukuuteen ja guateque eli hipat, ajallisesti jotain tältä väliltä, kuiteskin genreltään jöötimpää temposettiä. Eikä tässä suinkaan vielä koko totuus: sunnuntaisin on klo 12.00 - 16.30 Verbano:t, joissa Murmeliväki saapi iloitella ja pistää jalalla koreasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti