Otan tietoisen riskin, jotta saattaapi mennä paasauksen & paatoksen puolelle, mutta menköön: Vantaalla on innovatiivisesti, koeluontoisesti otettu käyttöön vanhustenhoitopuolella Japanissa kehitetty hyljerobotti, joka reagoi kosketukseen, ääneen ja valoon, ääntelee sekä on aktiivinen päivällä ja nukkuu öisin.
Tyhjää parempi. Olen ollut Alzheimeria sairastavan läheiseni virallisena omaishoitajana ja yllä oleva herätti varsin ristiriitaisia tunteita: itkeä vai nauraa vaiko sekä että? Eikö ihmisen lähelle ja vierelle kuuluisi toinen ihminen silloin, kun peräseinä näkyy? Pitääkö sittenkin kutinsa: Homo homini lupus?
Pisteet heruvat prof. S-L.Kivelälle, joka on näkyvästi ottanut kantaa vanhusten puolesta ja laadukkaan hoidon suhteen, myös presidentti Niinistö loitse lausumahan:"Ihmisen vanheneminen ei voi olla ongelma".
Ruusu tulee tässä kaikille alalla työskenteleville: voimia, tsemppiä & kiitos:
Täkäläisittin:" La chica de ayer es hoy tu abuela" elikkä eilispäivän tyttö on tänään isoaitisi; näin se nyt vaan elämässä menee.
Lieneekin viisainta kipinkapin ryhtyä kiltiksi tytöksi ja toivoa Joulupukilta lahjaa, koska tuonnempana säästösyistä komento kuulunee: Tervetuloa, vaikka vaatimattomampikin ikkarirobotti kainalossa.
Ei hyvältä näytä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti