Elämän tarkoitusta mietittäessä, on tultu siihen helpottavaankin johtopäätöksen, ettei mitään yhtä ja ainoaa, suurta ja syliinsäsulkevaa tarkoitusta ole, mutta että lapset puolisoineen ja lapsenlapset omalta osaltaan tuovat elämään mielekkyyttä sekä iloa, valoa & vauhtia! Muiden elämänalueiden ja mielenkiinnon kohteiden ohella tämä sektori on priorisoinnissa topeinta toppia.
Tuomisyllätyksiä: pyyhkeisiin kiedottu, omassa leivinuunissa paistettu, vielä lämmin kunnon wanhanajan Ruisleipä siis isolla R:llä lisäksi komia ja varsin intressantti purkki, jossa luumut hilpeän rentoina kelluvat iloliemessä. Herkku on kuulemma valmis nautittavaksi vasta ennen Joulua, joten Esikoinen valoisasti toivookin meidän tykkänään unohtavan aarteen kaapinperukoille, jotta voi sitten talvella isännöidessään sipaista snadit siivut lämmikkeeksi. No hope!
Perhekunta oli sitten viimen vallineen + - tilanteen kasvanut yhdellä tervetulleella jäsenellä; loihhhtavaa; Vaarin valintamittarilla siis vallan kolmella h:lla. Kiitos myös:
Esikoinen päivän kulun ja annin kivasti ja sydäntälämmittävästi kiteytti:
" Ihan kuin olisimme pieni suku!"
Matriarkkana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti