Pojilleni Isä oli Juhlaa ja Äiti Arkea, mutta Eeva Kilpeä vapaasti siteeraten toivon silti:
että jonkun salaperäisen, erehtymättömän biologisen lain mukaan olisin ollut paras mahdollinen Äiti juuri näille Pojille, sillä kuten leijonaemo pentujaan rakastan ja haluan suojella näitä raamikkaita, Ihmisen mittaan kasvaneita, keski-ikäisiä miehiä sydämeni vihoviimeiseen sykähdykseen, sillä he ovat parasta mitä elämässäni, yhdessä Vaarin, jolle kiitos kauniista ruusuista, kanssa, olen aikaansaanut.
Isoäitiys on silkkaa Juhlaa ja suurta Seikkailua, elämän suoma uusi mahdollisuus. Ikäänkuin kävisi marjassa tai sienessä tietäen, ettei kotiintultuaan joudu perkaamaan saalista.
Kiitos Esikoinen & Kuopus ynnä Murmeliviisikko siitä, että olette olemassa, sopivasti oleellisina osasina elämässäni!
Raks:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti