Klo8.51 /13,6 /72% ja selkeää. Jännästi klo5.00 lämpötila oli jo 15,4 vaan laskee sitten aamupalalle kohotakseen uudelleen auringonnousun myötä.
Vodafonelta kotiutuessa kotinurkillamme kadunkulmassa ympärilleen pälyilee huolestuneen ja eksyneen oloinen jo enemmän elämää nähnyt mieshenkilö. Kohdatessamme puuskahtaa:"Do you speak english?" Yes, we do. Ja sitten pistää meille pahan:"My bag, I lost my bag, where is the bag?". Annamme haukankatseittemme kiertää täydet 360 astetta, vaan ei yksi ainutkaan laukku maata rojota kiveyksellä omistajaansa etsien, joten: Sorry, can't help you.
Muutaman askeleen edettyämme pyörrämme kuin sanattomasta sopimuksesta yht'aikaisesti kannoillamme. Pirskatti, tuo oli satavarmasti suomalainen. Utelemaan: Are you maybe from Finland?
Myöntävän helpottuneenoloisen "Yessin" jälkeen ehdotamme kainosti kielenvaihtoa ynnä tiedustelemme, josko voimme jotenkin olla avuksi.
Surullinen tarina ei tällä erää kerro jäniksenpojasta, vaan matkalaukun lukituskoodin unohtumisesta, lukon murtamisesta ja laukun rikkoutumisesta. Ollaan tiukasti yhtä mieltä näistä kaikista kirotuista koodeista sekä tunnuslukujen ja salasanojen viidakossa rämpimisestä. (Eikös nykytekniikalla voitaisi sujauttaa jo laitoksella piisirua ihon alle ja sillä sipuli, perää Mummo). Kun kotirappuamme vastapäätä sijaitsee tuttu, kelpo laukkukauppa leikimme seuraa johtajaa ja ilahdutamme kauppiassetää tällä jo valmiiksi tyytyväisellä asiakaspotentiaalilla. Vanhoina partiolaisina: "Aina valmiina".
Karkauspäivää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti