Klo9.15 / 14,9 / 61% pilvipoutaa.
elikkä kohti Punta de Tenoa, Tenon niemimaata, saaren läntisintä kolkkaa osoitti auton nokka. Siellä emme aiemmin olleet käyneet ja jos olisin tiennyt.... Vuorista ja niiden kaiteettomista serpentiineistä luulin tietäväni kaiken oleellisen, mutta, mutta: tien leveys nelisen metriä ja tuolle loppupätkälle Dangerous varoitukset sateelle ja tuulelle ja omavastuut, pudotusta alas merelle reilut 200 m ja sama jyrkkäkallioisesti suoraan ylös!! Hip-hurraa. Tässä huikeassa jylhyydessä menivät koordinaatit totaalisti sekaisin ja Tom-Tomin virkaa hoitaneesta Mummosta näkyi loppuviimeksi enää tukantupsu. Loppuosa liukui luontevasti alas jalkatilaan. Vaari veivasi tiukasti & taitavasti rattia, näytti selkeästi nauttivan ajamisesta; ei voi kuin ihailla!!!
Mascan reitiksi tätä myös kutsutaan, Masca, pikkuruinen, pittoreski kylä, joka vasta muutama vuosikymmen sitten yhtenä viimeisistä pääsi tieverkon päähän. Heti sen jälkeen kaiken karuuden ja kuivuuden (banaanipuidenkin lehdet jo käpristyvät) keskelle ilmaantui kolmen-neljnmetrin korkeuteen valkoisia ja vaaleanpunaisia pumpulipilviltä näyttäviä ihmetyksiä: mantelipuut, nuo lehdettömät, kukkivat kaikessa koreudessaan ja loistossaan tuoksuen lähinnä hunajalta. Kerrassaan ihastuttavaa!
Teiden juurella tuulessa, kirkkaudessa ja 11-asteessa nautimme ne perinteiset päiväkaffeet. Tällä saarella totisesti piisaa äkisti vaihtuvia eri luontotyyppejä ja ällistyttäviä kontrasteja.
Alle valitsimme Huyndai i20:n, mittarissa 37.150 km, hintaan 90,-/3 vrk. (Pikkuautot alk. 55,-/3 vrk). Kulutus 6,3 l/100km ja bensan hinta 0,98/l. Ajoaikaa kertyi reilut viisi tuntia ja kilometrejä 318.
Huristelmaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti