Todettakoon heti kättelyssä, että kiitokset (ja kauhistus) tämän blogin avaamisesta kuuluvat Pojanpojalle, joka virtuoosimaisesti toimii tukenamme ja turvanamme takkuilevassa tepsuttelussamme tiedon valtateillä ja roikkumisessa bittiavaruuden reunoilla!
Tekstini kulkee osittain myös me-muodossa, mikä ei johdu omnipotenttivaiheen päällejäämisestä tahi kuvitellusta kuninkaallisesta habituksesta, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että mukaan reissuun lähtee Tärkeä Henkilö: Vaari, jonka kanssa on juonikkaasti tullut seikkailtua elämän mutkittelevia polkuja rapiat 43-vuotta.
Talvipakolaisen rooliin on tarkoitus sujahtaa 30.11. ja kohteena on Teneriffan Puerto de la Cruz, josta olemme tällä kertaa vuokranneet pienen penthouseyksiön suurella terassilla jokseenkin keskeltä kaupunkia.
"Ennen-matkaa-hoidettavat" asiat lista alkaa olla koko lailla kruksattu, vimoisia persoonaan kohdistuvia hoitotoimenpiteitä viedään. Seuraavaksi kääntyy "matkalle-mukaan-sivu". Siinä on ajan riennossa tapahtunut lähinnä se outo muutos, että ennen kosmetiikkaa & rekvisiittaa pullistelevan poppapussin ja lääkkeiksi riittäneen asperiinilevyn volyymit ovat vaihtaneet paikkaa. De nada...
Olo on kahdensorttinen: innostavia odotuksia uusista kokemuksista, maisemista ja sattumuksista ja toisaalta haikeutta fyysisestä kuukausien erossaolosta rakkaasta ja meille tärkeästä 10+henkilön suuruisesta perhekunnasta. "Ei voi tehdä kakkua rikkomatta munia" toimii tässäkin ja Skypetetään; privaatisti vaan ei Ytubessa.....
Danza Kuduro:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti