Olemme parhaillaan ajakohdassa, jolloin mennyt helteinen kesä on taittumassa syksyä kohden ja linnut matkaavat parvissa taivaalla, joten SusuPetalin osuvan ja kuvaavan runon, jossa kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu, sanoin: "Kuulen syksyn kutsuvan":
Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään
ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse ,
ennen kuin metsä nukkuu hämärään.
Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,
anna valon vielä viipyä lattialla,
tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen.
Viivytä kesän lähtöä.
maista elokuun kypsyttämää omenaa,
tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.
Kerää muistoja, elä nyt,
poimi satoa
ja säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.
Hyvästele perhoset,
toivota tervetulleeksi pihlajien puna,
lyhtykukkien oranssi hehku.
Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,
kylve kuun kimaltavassa hohteessa,
nukahda hymy huulillasi.
Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa,
säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessäsi,
sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.
Kaunista ja kuulasta syysaikaa ja -taikaa ja sekä ruskan värikylläistä huipennusta!
Kyyhkyparvia taivaalla bongailee: