Guillaume Musso: "Kirjailijoiden salattu elämä/ La Vie sécrete s des écrivains" - ex Libris...

"Kirjailijoiden salattu elämä", Guillaume Musso, Siltala, 2024, 264 s., 

suomennos Anna Nurminen.

 

"Guillaume Musso (s. 1974)  on jo vuosia ollut Ranskan suosituin kirjailija. 

Hänen teoksiaan on myyty yli 11 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Vuonna 2023 ilmestyi ensimmäinen Musso-suomennos Tyttö ja yö. Romaani sai innostuneen vastaanoton." (Lievelehti)

 

                                                        ©Emanuele Scarceletti

"Vuonna 1999, julkaistuaan kolme menestysromaania, kuuluisa kirjailija 

 Nathan Fawles ilmoitti uransa päättymisestä ja vetäytyi idylliselle Beaumontin saarelle Välimeren rannikon edustalle.

Syksyllä 2018 Fawlesin romaanit kiehtovat edelleen lukijoita, ja kirjailijaa tapaamaan saapuu nuori sveitsiläinen toimittaja Mathilde Monney, joka on päättänyt selvittää syyn Fawlesin vetäytymiselle. Naisen on määrä saada häneltä ensimmäinen haastattelu kahteenkymmeneen vuoteen. Kaunis ja viehättävä vieras tekee kirjailijaan välittömän vaikutuksen.

Äkkiä Beaumontin idylli särkyy. Rannalta löydetään ruumis ja viranomaiset eristävät koko saaren. Erityisen raakaa murhaa tutkitaan ja alkaa paljastua järkyttäviä seikkoja. Niin alkaa Mathilden ja Nathanin välinen vaarallinen tapaaminen, jossa totuuden ja fiktion välinen raja häilyy. Onko kukaan turvassa, kun saaren kätkemät synkät salaisuudet alkavat paljastua?" (Takakansi)

Jopas sattui onnekkaasti hyppysiin  itselle uppo-outo, paljon kehuttu kirjailijatuttavuus, eikä tätä salattua elämää tarvinnut pitkälle lukea, kun valkeni mistä syystä! Musso on jakanut teoksensa useampaan lukuun, joiden sisällä on tarinoita ja juonenkulkua. Seikka, joka etenkin näissä hellekeleissä koituu lukijansa eduksi. Hän viljelee myös lukujen alussa mainoita sitatteja, kuten luvun Kirjailijan tärkein ominaisuus ensirivillä: Kirjailijan tärkein ominaisuus on hyvät pakaralihakset. Dany Laferriér.

- Olin maksanut kirjoittajakurssista - siis kolmesta neljän tunnin työpajasta - 

tuhat euroa, mutta hyvin nopeasti jouduin pettymään. Työpajan ohjaaja 

Bernard Duf - romaanikirjailija, jonka kunnian päivät sijoittuvat 1990-luvulle - esiintyi jonkinlaisena tyyliseppänä (hän käytti itse tätä ilmausta). 

"Kaiken kirjoittamisenne täytyy keskittyä kieleen, ei tarinaan., toisteli hän jatkuvasti. "Tarinan ainoa tarkoitus on palvella kieltä."  Kirjan ainoa päämäärä on etsiä muotoa, rytmiä, harmoniaa. Vain tällä tavalla voi kirjoittaa jotain ainutkertaista. 

- Dufy oli kenties oikeassa, mutta henkilökohtaisesti olin täysin päinvastaista mieltä: tyyli ei ollut päämäärä sinänsä. Kirjailijan tärkein ominaisuus oli vangita lukijan mielenkiinto hyvällä tarinalla. Tarinalla joka saisi lukijan unohtamaan hetkeksi itsensä ja sukeltamaan henkilöhahmojen todellisuuteen ja heidän mielenmaisemaansa. Tyyli oli vain keino saada kerronta heräämän eloon, 

saada se värisemään.

Ja tuossa Musso onnistuu upeasti!  Hän kertoo kameran mystisen tarinan elävästi ja mukaansatempaavasti kaikkine  käänteinensä, murhinensa ja mielenkiintoisine henkilöhahmoineen päivinensä  ja kun -  kuten tässä - kirjailija kirjoittaa kirjailijasta niin lopputulos on verratonta jälkeä. Anna Nurmisen oiva käännös ja Laura Noposen kansi tukevat ja  ilmentävät oivasti teoksen sisältöä.

Mukaansatempaava, edukseen massasta poikkeava ja laadukas teos, 

jonka sisältöä ja tunnelatausta on vaikea sanoiksi purkaa, mutta joka vie lupaa kysymättä tai sitä tarvitsematta mennessään ja joka ihastutti uudenlaisella kerronnallaan pitkin matkaa.

- Selvitäkseen hengissä on kerrottava tarinoita. Umberto Eco, Edellisen päivän saari.

Musson ja Nathan Fawlesin ratevasta  seurasta suuresti nautti:

 

Juoheaa juhannusaikaa...

 

Kevään polku alkuvuodesta tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivikkoinen,

joten astellaanpa toiveikkaasti sisään juhanukseen runojen, ruusujen ja rytmien myötä:

 

 

 

Pieni polku salainen viekottaa mua metsän syliin, luonto

kauneuttansa ympärilläni tuhlaa, en kaipaa seuraan

meluisiin kyliin, olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.

 

Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa, juhannuskeijut ihanimmat

niityllä karkeloivat, oravatkin puun latvasta huomioni voittaa,

juhannusta lehdot, järvet, niityt, salot ja vuoret soittaa.

- K.A.Wiksten - 

 

Juhannuskahvit - sehän on vain pieni

kuppi kuumaa,

mutta ah - ei mikään mua ihanammin huumaa!

Silmät ummessa saan ryystää tasetilta,

ympärilläin ihanainen suven aattoilta!

-Hanna Silmo

 

Hyvän mielen hyrinäksi ja hyräiltäväksi: Summertime and the Living is Easy (klik) Ella Fitzgeraldin ja Louis Armstrongin ajattomana versiona.

 

Valoisaa & oloisaa juhannusaikaa! 

Juhani Brander: "Amerikka" - ex Libris...

"Amerikka" Juhani Brander, WSOY, 2023, 303 s. Päällys: Markku Ruokonen.

Juhani Brander (s. 1978) on julkaissut proosaa, esseitä sekä runoja. 

Vuonna 2010 hänet valittiin ainoana suomalaisena Best European Fiction -antologiaan ja 2024 hänet palkittiin Kritiikin punnuksilla.

Branderin kohuttu esikoisteos Miehen Kuolema  (2020) herätti paljon keskustelua, ja edellinen romaani Silta yli vuosien (2021) oli arvostelumenestys." (Lievelehti)

 

 

                                                              ©Jussi Vierimaa                                                

"Väkevä kuvaus pienen pojan selviytymisestä sotien jälkeisessä Suomessa.

Kaarlo elää anarkistisen mummonsa kanssa kahdestaan kirppujen valtaamassa talossa pienellä saarella. Mummon kertoman tarinan mukaan äiti odottaa Kaarloa kaukana Amerikassa, ja sinne Kaarlokin aikoo vielä joskus päästä.

Amerikka on romaani köyhien ihmisten voimasta ja häpeästä, luokkayhteiskunnasta sekä ihmisen ja luonnon hauraasta suhteesta. 

Juhani Brander kirjoittaa herkkävaistoisesti eristäytyneestä saaristokunnasta,

sen omalakisista asukkaista, vastoinkäymiset ylittävistä unelmista sekä leimatuista naisista, jotka historia on julmasti unohtanut.

Teos kasvaa runolliseksi balladiksi merestä, hylkeestä ja pojasta, joka pienellä veneellä yrittää soutaa valtameren toiselle puolelle." (Takakansi)

 

 

Ei haittaa kuinka ahdas portti,

kuinka rangaistusten täyttämä lista

Olen kohtaloni mestari;

Olen sieluni kapteeni.

 

William Ernest Henley

(suom.  Laura Ala-Kokko)

 

Tämä oli ensikättelyni Branderin tuotannon kanssa ja voi kuinka luja ja lämmin siitä muodostuikaan! Tämä tyttö oli kerralla ihastunut, vakuuttunut ja myyty kirjailijan tasapainoisen ja ihmisläheisen kerronnan edetessä.

Mummot sekä elävässä elämässä ja  kuten kirjailijan luoma sympaattinen tässä, ovat parhaimmillaan juuri tuollaisia, he ohjaavat, tukevat ja opettavat, kulkevat vierelläsi. Mikä parasta: kaikki tuo suurella rakkaudella, ymmärryksellä ja huolenpidolla.  Olen yksi onnekkaista, sillä minulla oli tällainen Mummi:) 

 

Elämän varjopuolia ja vaaroja eli sotaakaan tässä ei unohdettu:

Pommikoneet:  - Pilvien takaa ne tulivat. Massiiviset, tuhon auran ympäröimät kuoleman linnut. Niiden jyrisevä ääni oli maisemaan kuulumatonta, ihmisen pimeimpien voimien aikaansaannosta. Ne lensivät muodostelmassa, rikkoivat äänivallin, pilvet hajosivat, auringon pulssi kiihtyi, sen jyskytys kuului maahan asti. Venäläiset pommikoneet lensivät pääsääntöisesti suuriin kaupunkeihin.

 

Mummo:   -  sanoi, ettei tarvinut apetta. Kasvu oli pysähtynyt mummolla jo neljän vanhana. Mummo oli sanonut olevansa sulka päässä rapiat sataviisikymmentä senttiä pelkkää yritystä.

Kaarlo soutumatkalla  - heräsi vasta keskipäivällä. Niskaa jomotti, silmien takana asui kipu. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Häntä janotti. Poskillaan Kaarlo tunsi päivän lämmön, auringossa nukkumisen pitkät tunnit, yö oli kaukana, toisessa maailmassa. Valaat. Oliko se unta? Ei valaita voinut olla täällä, saaristomerellä. Merenneidot eivät olleet harhaa, siitä hän oli varma.

 

Brander käyttää rikasta kieltä kaikessa kerronnassaan ja kuvailemisessaan. Tämä on seikka, joka luonnollisesti koituu lukijan mielihyväksi. Hän on armoitettu tarinaniskijä ja suorasukainen sanakäyttäjä hienostuneella ja tyylikkäällä sekä omanoloisella otteellaan. 

Luontokuvaukset ovat vertaansa vailla: meren tuoksun ja kosteuden  sekä aaltojen kohinan voi suorastaan aistia lukiessaan. Yksinkertaisesti: kirja, jonka ei olisi suonut loppuvan...

P.S. Teoksen tietoisku: uusi kalatuttavuus vaspuukit, jotka eivät pitäneet auringosta ja ne piti käsitellä kuunvalossa, joita kalastettiin verkoilla ja jotka piti käsitellä kuunvalossa.  Vaspuukit kaluttiin syksyisissä illoissa ruotoa myöten. Ruokailun päälle luettiin Raamattua ja rukoiltiin.

 

Lukemaansa uppoutui:

Anja Erämaja: "Joku menee aina ensin" - ex Libris...

"Joku menee aina ensin", Anja Erämaja, WSOY, 2024, 94 s., 

päällys Martti Ruokonen.

 

"Anja Erämaja (s. 1963) asuu Helsingissä ja on kotoisin Merimaskusta, 

Naantalin saaristosta. Hänen viides runoteoksensa Olen nyt täällä metsässä ilmestyi elokuussa 2021 ja oli Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana 2022. 

Erämaja on kirjoittanut myös proosaa ja lastenkirjoja. Hän on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa, mm. äänikirjalevyn Kuuluuko tämä teille yhdessä säveltäjä 

Petra Lampisen kanssa. Erämajalle myönnettiin WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2019." (WSOY)

 

 

                                                            ©Heini Leväslaiho

 

"Runoja pääkallopaikalta. Kas, kioskin nurkalla huojuu ihmisiä, hiljainen disko, haluan huojua mukana. Elää, se on tullut selväksi. 

 Puutarhaa kuopiva pieni aikuinen jatkaa siitä, mihin äiti jäi. Löytää juuria ja mustuneita varsia. Talvi lähenee. 

Mitä tehdä, kun tilaa seitsemän värikästä mekkoa, mutta räätäli toimittaa mustan hupun? Tarvitaanko elämään suuret tunteet, mitä tarvitaan, jalat, toimiva apuvälineyksikkö? Onko tämä hajoamispiste vai kokoamiskenttä? (WSOY)"

 

 

 

 

Anja Erämaja on onnistunut tähän asti pysyttelemään piilossa katseiltani, 

joten tämän löydettyäni lähdin uteliaana tutustumaan hänen tapaansa kirjoittaa ja lähestyä vaikeitakin aiheita ja yllätyin iloisesti.

Teos sisäLtää luvut:  Puutarha, Tropiikki, Kotitalo, Pääkallopaikka ja Keidas.

 

Monille meistä kuolema on pelottava peikko ja vaikea asia käsiteltäväksi, vaikka se vääjäämättä kohtaa meitä jokaista sekä läheistemme osalta että omanaan elämämme varrella, joten uteliain ja kiinnostunein mielin sukelsin näiden runojen maailmaan.

 

 

Auringon nopea liike vasemmalta oikealle. Päivien puristuminen

pilvien väliin. Rakentaa ja rakastaa.

Rakentaa ja rakastaa. Rakentaa ja rakastaa.

Purkaa ja rakastaa, purkaa ja

Aurinko tulee takaisin täysin pyöreänä, sen pyöreämpi se ei voi olla. 

 

 

 

 

Mikä on kauneinta

tuuli hiuksissa, tuuli hiuksissa on

tuulen tarttuminen hiuksiin, tuulonen, hiukset

hujan hajan.

 

Rakkaan hiuksistossa tuuli temmeltää, se se on

tuuli sotkee ja kampaa hänen hiuksiaan, tuolla hän taivaltaa

tuulineen päivineen, kantaa kuin levotonta pesää

kauneuksissaan.

 

 

Näitä kauniita ja herkästi, mutta samalla rohkeasti ja avoimin mielin aihetta lähestyviä runoja oli silkka ilo lukea  ja niistä jäi valoisa mieli.  Kaunista ja elämänmyötäistä sekä seesteistä jälkeä.

Elämä nyt vaan on rajallista ja jäinkin otsa kurtussa pohtimaan: tekeekö juuri se seikka siitä mielekkään, arvokkaan ja sekä huikean  seikkailun kahden iäisyyden välillä....

Kauniita kesäpäiviä & elämisiin: