"Ilman naamiota", Kerttu Wanne, K.J. Gummerus Osakeyhtiö, 1944,
kolmas painos, 117 s.
"Kerttu Wanne (klik) (1932 - 1963) oli suomalainen, kansainvälisesti menestynyt viulutaiteilija. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan.
Wanne opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1921-1923, mm Leo Funtekin oppilaana, sekä ulkomailla Berliinissä vuosina 1923–1926 ja Pariisissa vuosina 1928–1932. Vasta 22-vuotiaana hän sai konserttimestarin paikan juuri perustetusta Turun kaupunginorkesterista. Wanne oli ensimmäinen konserttimestarina toiminut nainen Suomessa. Hänelle myönnettiin
Pro Finlandia -mitali 1946. (Wikipedia)
©Welin 1949. Sibelius-museo (Stiftelsen för Åbo-Akademi)
Aina joskus tulee pengottua omia kirjahyllyjä ja tällä kertaa käteen jäi tämä itselle uppo-oudon viulutaiteilija/kirjailija Wanteen kooste. Teoksen on Äidiltäni joululahjaksi saanut Tätini, ja se on varustettu omistuskirjoituksella ja hänen
ex libriksellään.
NostalgIan siipien havinaa siis lehtien välissä ja mielenkiintoinen, ansiokas elämäntarina, jolla oli traaginen loppu: " Joutseno oli Wanteen säestäjä ja elämänkumppani. Astrid Joutseno menehtyi vaikeaan
sairauteen 1962,
ja seuraavana keväänä Kerttu Wanne teki Raision
huvilallaan itsemurhan. " (Wikipedia)
Teos sisältää luvut: Taide, nerous ja Elämä itse, Ilman naamiota, Me ihmiset,
Olen nähnyt ja Credo. Tästä kuriositeetista alla muutamia poimintoja, joista voi päätellä, onko maailma kovinkaan paljon muuttunut vai olisiko tässä elämässämme myös jotain pysyvästi relevanttia:
Taide, nerous:
- Taidetta ei mitata, vaan punnitaan.
- Vain nero voi kuoltuaankin herätä eloon, vaikka hänet jo elämässä olisikin elävältä haudattu.
- Vain harva arvostelu kestää arvostelun.
- Taide on ylellisyyden kukka, joka mielellään kukoistaa matalan mökin ikkunalla.
Elämä itse:
- Vaikeinta elämässä on elämä itse.
- Elämässä, samoin kuin kilparadalla, jaksaa kauemmaksi, jos juoksee hitaammin.
- Kärsimykset opettavat meidät hymyilemään ja onnettomuudet leikkiä laskemaan.
- Vanhetessa ilot ja murheet lähenevät toisiaan: hymyillään kyynelsilmin ja itketään hymysuin.
Ilman naamiota:
- Pahe ei ole aina niin vaarallinen kuin kieltäymyksestä johtuva itsetyytyväisyys.
- Sen jälkeen, kun aate on voittanut jalansijaa, maailma unohtaa helposti, kutka kantoivat lippua ja kutka kulkivat saattojoukon viimeisinä.
Me ihmiset:
- Me olemme jokaiselle eri ihmiselle erilaisia.
- Suuret vääryydet unohdetaan helpommin kuin terävät sanat.
- Useimmat ihmiset haluavat kertoa, harvemmat kysellä, vielä harvemmat kuunnella.
- Useimmat tarvitsevat elämältä selkäsaunan, ennen kuin heistä tulee ihmisiä.
Olen nähnyt:
- Ihmisen puheet paljastavat meille, mitä hän tahtoisi olla, ihmisen teot, mitä hän on.
- Mikä on saatu pyynnöstä, ei ole saatu lahjaksi.
- Yksinäisyyttä ei rakasta se, joka siinä joutuu ikävään seuraan.
Credo:
- Ikuisuus edellyttää sielua.
- Puolet maailman vääryyksistä katoaisi, jos niiden tekijät eivät uskoisi tekevänsä oikein.
Näin lunta taivaan täydeltä pyryttäessä tämä "löydös" oli paitsi mukava aikamatka myös antoisa ja erittäin mielenkiintoinen elämäntarina katveessa olleesta Kerttu Wanteesta ja hänen ansioistaan musiikin ja kirjallisuuden alalla. Mainio löydös ja sekoitus uutta ja muistoja; aikamatka, josta jäi mukava mieli:)
- Sattuvat lauseet miellyttävät kaikkia. Niiden kärki soveltuu lähimmäisiimme, niiden imartelu meihin itseemme.
Sarjasta hohtavia helmiä hyllyistämme: