"Stroganoff, Anatoli D. Mbdrinovin tutkimuksia", Viggo Wallensköld, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2018, 212 s., käännökset: Bella Muromtseva, käännökset tarkastanut vuoden 1953 asusta Egon Planov.
"Viggo Wallensköld on
syntynyt 1969 Porvoossa. Hän on
valmistunut Kuvataideakatemiasta
kuvataiteen maisteriksi vuonna
1995. Wallensköld on pitänyt useita
näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla,
mm. Amos Andersonin taidemuseossa,
Tampereen ja Hämeenlinnan
taidemuseoissa, Taidesalongissa ja
Venäläisessä museossa Pietarissa.
Hänen teoksiaan on useissa merkittävissä
kokoelmissa Suomessa ja
ulkomailla." (Kustantaja)
©www.wallenskold.fi/contact.html
"Stroganoff on myyttisen, joidenkin mielestä jopa eksentrisen
kardanialaisen mykologian professori Anatolij D.
Mbdrinovin ravintotieteellinen teos,
jonka erityislaatuinen
universaali viisaus muuttaa käsityksiämme niin
ruuasta kuin ruokailijoistakin. Se on jokaisen kodin
perusteos, nyt vihdoinkin kokonaan suomeksi käännettynä.
Joitakin ruokia voi syödä vain yhden ainoan kerran!
Mbdrinov kertoo meille myös millaisia ovat miehet,
naiset, professorit, talonmiehet, psykiatrit, lapset ja niin
edelleen, ja millaisia ovat heidän ruokailutottumuksensa.
Tällaista viisautta on vaikea käsittää.
Stroganoff on taiteilija Viggo Wallensköldin esikoisteos." (Takakansi)
Teos pitää asianmukaisesti sisällään
Kustantajan esipuheen ja
Johdannon,
peräti kahdeksan
Esipuhetta Lisäyksineen sekä luvut:
Ruokalajit, Makeat herkut ja
Ravintotieteellisiä tosiasioita. Sivuilta löytyy runsaasti erilaisia sienireseptejä,
joita kokeilemalla mm. pääsee erilaisilla viiveillä eroon ikävistä puolisoista,
joten vallan harkitsematta ei kannata kokkaamaan antautua. Kirjailija antaa myös tyhjentävän ja kiintoisan selvityksen siitä, kuinka eri ammattiryhmien, kuten professorien vs. laihojen professorien psykiatrien jne. ruokailutavat toisistaan eroavat ynnä millainen on kansantaiteilijan problemaattinen suhde ruokaan.
Viggo Wallensköldin taide on tullut vuosien mittaan tutuksi ja ilahduttanut silmää aiheuttaen lisää nauruviivoja silmännurkkiin, mutta nyt oli tilaisuus tutustua toiseen puoleen eli selvittää, kuinka laukkaa kuvataiteilijan Pegasos.
Ja totta vieköön, kyllähän verbaalinen ratsu kirmaili riemukkaammin kuin keväällä laitumelle päästetyt varsat!
Otetaanpa alkuun näin sesongin ollessa parhaimmillaan
Kukkakaalia kolmella tavalla. Vaikka tohtori Kräuterblut ja kumppaninsa tohtorit Matterhorn ja Mönch sekä maisteri Abraham von Jungfrau-Eiger toisin väittävät ja kahden tavan nimiin vannovat, tuo nimittäin onnistuu valitsemalla iso kukkakaali keitettynä sedälle, pilkkomalla keskikokoinen voideltuun uunivuokaan mausteenaan kermaa ja voita ynnä juustoraastetta ja
tarjoilemalla Tädille, joka saa myös hiusrajaan suukon ja monta lasillista Tokaji-viiniä. Pienoikaisen pieni kukkakaali puolestaan nypitään siveiksi pikku tertuiksi ja asetetaan lautaselle sekä koristellaan mansikoilla. Uhataan vitsalla, jos ei syö tai syö pelkät mansikat. M.O.T.
Ennakkoluulottomien herkkujen lisäksi tarjoilelee Jekaterina Seratova meille johdannossaan tikahduttavan kattauksen kaikkitietävän yli-ihmisen,
Anatolij D. Mbdrinovin luonteenlaadusta, habituksesta sekä hänen sukukalleuksistaan, joten heitetään nyt - vaikkakin elegantisti -
hiukka ystäväisemme härski-Hartikaisen puolelle:
- Myös itse kallisarvoinen muodostuma aseenkantajineen, pyöreine tummanpunaisine riipuksineen tuoksuu, suorastaan lemuaa väkevämmin kuin mikään, mihin olemme tottuneet, ja se saa meidät vaipumaan huumaantuneina polvilemme tai vatsallemme, jopa takakenoon kiittämään ja ylistämään ja nuuhkimaan yhä uudelleen ja uudelleen ylimaallista aromia ja katselemaan silmät suurina kaikkien toiveittemme täyttäjää.
Ettäkö keittiöhommat tylsiä ja puuduttavia?? Keittokirjoja ja oppaita on toki käsien läpi kulkenut melkoinen määrä, yksi tullut käännetyksikin, mutta aikasen kuivakoita, valjuja ja asiapitoisia ovat mokomat tämän stroganoffin rinnalla olleet. Wallensköld velmuilee ja revittelee tässä estoitta huumoriaan malliin, joka meikäläiseen uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Käsissä oli taatusti positiivisesti kornein ja koomisin ikinä lukemani keittokirja, ylivoimaisesti hauskin, hervottomin ja huvittavin sekä rubensmaisesti rehevin!
On keittokirjoja ja Keittokirjoja....
Tästä houkuttelevasta annista huolimatta, ei nyt tämä tyttö lämpene stroganoffille ruokana eikä ala suu napsaa, vaan vaikka - jottei totuus unhettuisi meillä on vielä uurnanlasku edessä, - alkaa jalka kapsaa ja kirsut hissuksiin kääntyillä toiveikkaasti nuuhkien tuonne moussakan, stifadon ja horiatikin suuntaan kohti kristallinkirkkaita vesiä ja oliivipuulehtoja...
Jassas:
