Antaa kaikkien kukkien kukkia...

Miesten välisestä ystävyydestä ja rakkaudesta sattui  kaksi intresanttia  teosta yöpöydälle:

1) "Kuudes Mies" / John Boyne / Bazar 2013 / (aiemmat suomennokset "Poika raidallisessa pyjamassa," 2008 ja mukaansatempaava, suolantuoksuinen meriseikkailu "Kapina laivalla" 2009, "Tarkoin vartioitu talo" / 2011 vie vuoteen 1915 Romanovien 300-vuotisen aikakauden lopputunnelmiin ja nuoremmillekin passeli "Nooa Notkoniitty karkaa kotoa" / 2011)

2) "Minä olen monta" / John Irving /  Tammen Keltainen kirjasto / 2013 ja Kristiina Rikmanin takuupätevä, ammattitaitoinen  suomennos. Kyllähän Irving tälläkin kertaa asiansa osaa. "Tuiman katseen tuttu pilke saa aavistelemaan, että tie helvettiin on mitä luultavimmin moraalisella ylenkatseella kivetty" (kansilehti).

Elegantein ja herkin lukemani teos aiheesta on kuitenkin eittämättä: "Ystävän muotokuva" / Pentti Holappa /WSOY / 1998 / samana vuonna Finlandia palkittu.

Raha  ja rakkaus, nuo kaksi raivoisan  raadollista maailmanpyörittäjää & ikiaihetta - siinäpä se! Jotenkin kuitenkin kuvittelisi seksuaalisen suuntaumisen olevan ainakin aiheen raflaavuuden suhteen käsitellyn tähän päivään mennessä. Mutta onhan meillä vasta ollut rahasamposensaatio "Fifty shades" ja Euroviisusuudelma...

Mielestäni se, mitä on korvien välissä ratkaisee eikä suinkaan jälkovälin varustus; eikä sen, mitä kaksi aikuista ihmistä yhteisestä keskinäisestä sopimuksesta tekevät  pitäisi nykypäivänä aiheuttaa minkäänsortin kalabaliikkia. Otan tietoisen riskin: heittäköön sitten vaikka hintsusti androgyynin puolelle, mutta Ihmisestä & Ihmisyydestä on aina loppupeleissä  kyse!

Näistä kirjallisuuskoukeroisista  mietteistä kipinkapin valmistelemaan äärest' tervetullutta ja pitkää Seniorimurmeleiden viikonloppuvisiittiä.

Marvellous:

Onnellinen ajatus...

Eivät ole vuodet, eivätkä päivät veljiä keskenään: eilen mitä kaunein, helteisen kostea kesäkeli, vaan tänään tuulee ja ruikkii vettä...

Iloksi ajankohtaista luonnosta:

"Onnellinen ajatus

Niin paljon maailmaamme
mahtuu asioita.
Ja kaikki me saamme
sen onnen omenoita"

R.L. Stevenson, Teoksesta:  "Kuka on nähnyt tuulen? ", Runoja ja satuja maailmalta, WSOY, 2010. Suomentanut, koonnut ja toimittanut Kirsi Kunnas, kuvitus Riikka Jäntti, Anne Vasko ja Pia Westerholm. Hurmaava kooste meille lapsenmielisille enemmän elämää nähneille ja mainio iltasatukirja pienille Uni-Ukkoa odottaville.

Päivänjatketta:

Kevään sadosta poimittua, ex libris...

Huippubongaus: ensimmäinen pääskypari kaarteli juuri  äsken  sinitaivaalla: tervetuloa!

Dekkarosasto ollut yksituumaisesti Wall Street-henkistä:
1)" Rahapeli" / Mike Cooper / Bazar Kustannus
2) "Rahanmetsästäjät" / Jarkko Sipilä ja Scott Stevenson / Crime Time tahi
3) "Vaikenemisen hinta / Juha Numminen / Crime Time:  skandaalihakuista kirjanjulkaisua, julkimonturhakkeita ja mediarevitystä sarjasta toimiiko kosto & hyvitys

Miksi kävi kuten kävi 1990- luvulla ja sitten siitä ei mitään opittuna nyttemmin  uudelleen perhosen leyhyttettyä siipiään; syvemmänkin analyysin paikkaa ihan noin  taloustieteellisestikin olisi tyrkyllä. Money makes the world go round, - or does it??  Itse arvotan maailmaa ja elämää toisin kuin maallisen mammonan ja sen kuunaanloppumattoman hamstraamisen kautta; oliskos vähemmän kuitenkin enemmän??  Näistä kirjoista tuli menon ja meiningin hulvattomasta kuvauksesta huolimatta / juuri siksi  tyrkyttävän täyteläinen olo.

4) "Alfauros" / Katarina Wennstam / Otava:  laajasti ottaen samassa genressä, mutta elokuvamaailmassa, ansioksi luen ilman muuta puuttumisen hyväksikäyttöön ja raiskaukseen; ei saisi tapahtua ja yksikin on likaa. Asiasta tuskin on debatintyngäksi. "Eläinlaumassa alfauros pääsee johtavaan asemaan kokonsa, sosiaalisten kykyjensä tai muiden positiivisten ominaisuuksien avulla" (Wikipedia) niinpä; milloinkas me ihmispolot sieltä puusta laskeuduttiinkaan ja mitä meille sitten tapahtui...

Sen sijaan " Collinin tapaus" / Ferdinand von Schirach / Atena Kustannus on piristävä, kelpo poikkeus, vaikka jääkin edeltäjäänsä " Rikoksia" / 2011 hiukka valjummaksi. Erilaista näkökulmaa, lähestymistapaa ja kerrontaa! Johtuisiko siitä, että kirjailija on ammatiltaan asianajaja?

Käännöskaunokirjallisuuden ykkösantia on ilman muuta " Makeannälkä" / Ian McEwan / Otava. Kiva ja onnistunut sekoitus kylmää sotaa, seurannutta liennytystä, kirjallisuutta,  huolellisesti laadittua  henkilögalleriaa ja tragikoomista agenttitarinaniskentää, josta syntyy maukas keitos nautittavaksi!

Kaikille näille löytyy varmasti oma lukijakuntansa, lukeminenhan jos mikä, on subjektiivinen kokemus. Paljolti kiinni myös kulloisestakin lukuvireestä ja tunnetilasta. Lukuharrastus on myös vahvasti periytyvää.  Passaa myös pohtia: onko lukeminen ja rakkaus kirjoja kohtaan  elämäntapa vaiko todellisuuspakoa? Lukeudun vankasti ensimmäiseen vaihtoehtoon, joskin meneillään olevan rouhean remonttirevohkan keskellä voisi jälkimmäiseenkin  tilapäisesti kallistua...


Elämäntapaintiaanina:

Hulinaa, hellettä & heleätä Helluntaita...

Hulinaviikko varsinaisella pikakelauksella takanapäin:

Hrududu huollettu ja katsastettu, kahden vanhimman Juniorimurmelin kanssa temmelletty yökylää ja poikettu Luonnontieteellisessä Museossa, tuossa lapsuuteni ikijänskässä olohuoneessa, jonne useasti  hilppaisin kadun yli omasta  Mummilastani kaksipäistä vasikkaa ihmettelemään. Murmeleille ehdoton clou oli ISO norsu, dinosaurusten luurankojen äärellä kuului  relevantisti:"Missä niiden lihat oikein oikeesti  on?"  Kelpo paikka edelleen, nyt kuitenkin pullollaan häliseviä  luokkaretkeläisiä ja ehdottoman hyvä niin!

Residenssissä on parveke paketissa ja ollaan saatu niukka, mutta ratkaiseva torjuntavoitto sekä hiekkapuhalluksesta että painepesurin mönjäveden tirskumisesta pitkin tapetteja ja parkettia. Ja etteiko meillä siivota: käyvät vakitytöt, sitten ihan  omatoimisesti iltarupeamaa Murmeleiden kotiinajon jälkeen iltapuhteiksi sekä urakoitsijan puhelinkarhentelun jälkeen välittömästi lähettämää siistijää. Jumppahuti; "Mitä ihmettä te teette kaikki päivät???"

Ex Libris: kevään ehdoton herkku: "Platon ja vesinokkaeläin menivät kapakkaan",  Filosofiaa vitsikkäästi, Thomas Cathcart & Daniel Klein,  Basam Books, 2013 sarjasta: "Nämä ovat minun periaatteeni; jos et pidä niistä, on minulla muitakin", Groucho Marx, kirjoittajien filosofinen kummisetä. Teos  hieroo hervottomasti harmaita aivosoluja aiheuttaen huimaa hyrinää ja vikkelää, aina ylen tervetullutta vipellystä pääkopassa, ahaa-elämyksiä & oivalluksia ynnä pitää kaiken muun hyvän lisäksi  sisällään tiukkaa faktaa;  unohtamatta makeaa naurua!!

Heila kainalossa:

Kukkia siellä, kukkia täällä...

ja eilispäivänä Mummo  se tanssi kukkien päällä: rosaa  ruusua, valkovuokkoja, kullankeltaista auringonkukkaa ja orvokkeja! Tähän leikkisään  intoutumiseen & kukkakaunotarten tuomaan suureen iloon lienee eittämättä myötävaikuttanut se inha tosiseikka, jottas pihapiiri hiekkavuorineen, rakennustellinkeineen ja ikkunain takana heiluvine ukkoineen ei edistä esteettisiä elämysnautintoja...

Sitaatein sen saatan sanoa:

"Rakkaus on pelkkä sana, kunnes joku tulee ja antaa sille merkityksen" (Paulo Coelho).
Kiitos kaunis kauniista Äitienpäiväkukista ja  siitä, ettei ylläoleva suinkaan kohdallani ole jäänyt silkaksi sananhelinäksi!

Vastavuoroisesti: "Rakkaus on hyvinä pitämiemme asioiden toivomista toiselle juuri tuon toisen eikä itsemme vuoksi sekä toimimista voimiemme mukaan niiden toteutumiseksi käytännössä" (Aristoteles, Retoriikka)

Näissä merkeissä:

Kuinka paljon siimaa...

Eilen oli ruusukimpun ja lämpimän, hellävaraisen halauksen paikka! Hennoissa sireeninväreissä istui Päivänsankari  tuolissaan naureskellen, käsiään innostuneesti yhteen napauttaen: "Voi kuinka kivaa!"

Kuluneen vuosikymmenen aikana olen kuullut kiehtovasti kerrottuna seutukuntamme historiasta & mielenkiintoisista henkilöistä, luonnonilmiöistä ja niihin liittyvistä sananlaskuista sekä uskomuksista, menneistä tapahtumista yleisemminkin, mutta myös vaihtanut lennokkaita ajatuksia kirjallisuudesta, uusimmista uutisista meiltä ja maailmalta, nykypäivän ilmiöista ja yhdessä olemme estoitta visioineet myös tulevaa maailmanmenoa sekä tulevaisuutta.  Valoisasta ja toteavasta elämänasenteesta olen oppinut sangen paljon, samoin sydämensivistyksestä ja sen hienovaraisesta viritteellisyydestä. Kiitos.

Sankaritar, jolla  pää leikkaa kuin partaveitsi ja muistitoiminto rulettaa sekä joka vielä pari vuotta sitten kävi "mopon" kanssa päivittäin ulkoilemassa liki säässä kuin säässä  ja ilmaiskonserteissa metsänreunassa kuusen alla istuskellen  linnunlaulua kuuntelemassa, on henkilö, jonka toivoi tapavansa, kun astui kotiovesta ulos. Nyt Sankarittaren  tuolissa on pyörät alla.

riittääkään elämän kelassa? Hämmästelee Naapurintyttömme 101-v.

Lämpimästi: