Uusi vuosi, uudet kujeet &uudet seikkailut...

Klo 13.50 / 18,5 / 58 ja quando calienta el sol, uuttavuotta etäharjoittelujuhlittuna kaksi yötä, joten varuiksi & valmiiksi:

"I'm the master of my fate,
I'm the captain of my soul"
William Ernest Henley ( 1849 - 1903)

Pitäkäämme mielemme avoinna, sydämemme täyttä toivoa ja uskokaamme lujasti siihen, että vaikkei huominen aina välttämättä ole hyvä, se Vaarin moton mukaan on parempi, mikä riittää;  unohtamatta ruusunpunaisia unelmia, työskennelkäämme sen eteen, jotta mahdollisimman monet niistä käyvät tosiksi!


Rakkaudella:

Kuulutko sukuuni...

Klo 09.13 / 12,3 / 58% vain lentokoneen vana sinisellä taivaalla.

sukututkijain tapahtuma järjestetään perinteisesti Vantaalla. Sellainen kuitenkin polkaistiin improvisoiden tyhjästä käyntiin Fruteriassa. Edessämme kassajonossa pönötti majesteettisena viime vuonna perustetun Suomi-Senegal -ystävyysseuran herran parempi puolisko monilukuisine ostospussukoineen, meillä naurettavan vaatimaton  pikkuruinen neljän chilin, sittemmin neulansilmiksi osoittautuineiden pikkupaholaisten, nysverö kätösessä.

Äkisti rouvan selkäkääröstä pinnii esiin monisaparoinen, kirkaspompulainen tytönpää, avaa lautasen kokoiset suklaasilmänsä, haukottelee makiasti, hymyilee säteilleen Vaarille ja heläyttää kirkkaalla lapsenäänellä:"Papa, Papa!!" Vaari arvoisan Murmeliviisikon Vaarina ja Ukkipappana on tietty sulaa vahaa ja säteilee mitään kuulematta ja ymmärtämäti takaisin, kuten asiaan kuuluukin.

Seura still-kuva: muut asiakkaat tuijottavat tyrmistyneen jähmettyneinä, äiti katsoo minua anovan hätääntyneenoloisesti, kassapojalta menevät laskut ja vaihtorahat pahan kerran sekaisin. Siinä, missä jossain aiemmassa elämänvaiheessa juuri tässä kohtaa Mummo suureen ääneen olisi  huudellut lukkoseppää, naurattaa nyt  rennosti vallan pirustaan, jolloin tilanne aukeaa, laukeaa & normalisoituu.

Sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä lampsimme peräkanaa kohti kotitaloa ja seuran toiminta voi jatkua edelleen rakentavassa hengessä.

Aloitteleva sukututkijahan aina ottaa tietoisen riskin esipolvia jäljittäessään ja penkoessaan, sillä yllätyksiltä on vaikeaa välttyä ja mahdoton suojautua, mutta, että nämä jälkipolvetkin...

Matkailu avartaa:

Kielikukkasia...

Klo 08.30 / 17,1 / 79% / pilivistä & tuulista, eilisehtoolla tunnin räväkkä saderypäyskin.

Virkavallan todettua kotomaassa taannoin kerjäläisten nietosten tieltä häippäisseen on talvipakolaisuus heilläkin täällä runsastumassa. Tavattavissa kirkkojen ja mercadojen edessä.
Tässä mäkimercadomme ovensuussa kökötteli hoidettu, hyväkuntoinen nuorukainen vaivautuneena työpuvussaan hihoja ja puntteja nykien, surkeaa naamanilmettä kasvoilleen asetellen ruskea repaleinen aaltopahviplakaatti kourissaan:

"Olen köyhä yksinhuoltajaäiti. Mieheni on jättänyt meidät. Tarvitsen apua. Ruokaa kolmelle pienelle lapselleni". Paikalliset, jotka yleensäottaen eivät näitä anelijoita juuri vilkaisekkaan, tankkasivat & tulkitsivat tätä tekstiä pariinkin otteeseen ihmeissään.  No, kyllähän se tiedetään, jotta kukkokin tarvittaessa munii...

Tässpä meillä konkreettista Osku Pajamäen peräämää paskaduunia, hyvin organisoitua toimintaa, josta näille kyykkijöille ei taida juuri euroja eikä senttejä herua, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia:                                      


                                                 
                         

                                 
                                  

Eikös juu:

Oivallus se on pienikin...

Klo 08.49 / 17,1 / 78% / puolipilvinen, mutta Perhekunnan kanssa vaihdettujen joulurauhatervehdysten innoittamina empaattisuuden ja myötäelämisen puuskassa kävimme mukaan talkoisiin: aaton kunniaksi poutapäivän jälkeen esiintyi täkäläisittäin outoa pilvimuodostelmaa, nousi suitsait reissun ensimmäinen tuulenvire puuskinen  ja ryöpytti vettä 19.00 etiäpäin; jotta silleen...

Oivallus: hiffasin näitä pieniä blogikuvia tiiraillessani, että klikkaamalla niistä saa suuria! Heureka! Tässä käpylehmien ja räsynukkejen kanssa leikkineessä ja kasvaneessa Mummossa asustaa sittenkin pieni rusettipäinen nörttityttö; Amigo: miksi tuo hellänhyväntahtoinen virne levisi kasvoillesi?

Joulupippaloita ja -rientoja hillitsi himppa alkuun vedentulo, mutta sen liennyttyä tihkuksi oli kolmesta etiäpäin mitä mainioin meno & meininki kaduilla, Kulkusia-kulkusia helkytti tuutin täydeltä. Juhlijoita tonttumyssyineen hiippaili sulassa sovussa leipomolle pinkovan Vaarin kaveriksi. "Hyveellisen" hehkuvat, mutta totuuden nimissä erittäin myötätuntoiset Me2 hyräillen kaihoisasti & helpottuneina Kultaista nuoruutta ynnä vierellä  ryytyneempi aamuinen ex- bilehile:








Kivutonta loppua:

Koska meillä on Joulu...

Klo 09.23 / 15,6 / 54% pikkuruista pilvenhöntää ja tyystintuuletonta

Maassa ja maailmassa rauha lienee urheaa  utopiaa, mutta vallitkoon kaikkialla hyvä tahto:

Belen:

Feliz Navidad:

Mirlos y musica...

Klo 08.44 / 12,8 / 61% sininen taivas ja palmunlehvät hiljaa.

Mustarastas siis heläytti ensihuilunsa iloksemme illan hämäränhyssässä kuluneella viikolla. Se vaan nyt on omaa luokkaansa, numero uno: täällä ollut aina aiemmin aamun ensimmäinen kuulohavainto, kotona merkki siitä, että pahin vuodenaika on takanapäin.

Musiikki: Uruista jo aiemmin. Viulu soi entiseen malliin puhdasta barokkia. Genre ei kyllä edelliskauden laajan kattavasta repertuaarista huolimatta hevin avaudu, mutta kenties tulevina viikkoina löytyy avain tähänkin oveen. Tässä aamuyöstä havahduin hätkähtäen siihen, jotta hiljaisessa yössä soi huilu. No, onneksi ei sentäs harppu totesin pistämättömällä mummologiikalla ja ei kun tohvelit tassuihin, aamutakki ylle ja terassille tähtikirkkauteen kuulolle. Kaunista!

Viereisessä rakennuksessa sijaitsevasta Belenistä, jouluseiminäyttelystä kantautuu ihokarvat nostattavaa, pompöösiä Ave Mariaa ja oitis perään rallattaa Jingle Bells. Folklorea marssii erilaisissa kulkueissa torvet soiden ja rummut paukkuen, vimoiseksi 16 kappaletta joulupukkeja. Kaksi voisi laskea etanoliharhaksi, mutta kuuteentoista tarvitaan raittiinreipasta habitusta.

Kiertelevät katusoittajat tarjoilevat sekalaista evergreeniä ja TOP-20 tulee sopivalla desibelillä tajuntaaan kantakuppilassamme, Cafe Azucarissa. Eilen stressattuamme itseemme käytännössä 1,5 päivän ajan sinkoilemalla toimimattoman nettiyhteyden vuoksi ro-ro:na akselilla Movistar - PC Doctor edessuntakaisin ilahdutimme asian tultua hoidetuksi oitis tuopposella Vaaria poikkeamalla pikaisesti Festival de la Cerveza Dorada-festareilla ja Mummoa parin riemastuttavan biisin verran, jotka yllättäen päräytti ilmoille riemastuttava rokkibändi.

Meille tämä laaja tarjonta passaa vallan mainiosti, musiikki kun on tärkeä ja rakas osa elämäämme ja onpahan hyvää treeniä Uuden Vuoden ja Karnevaalien railakkaisiin rientoihin, jolloin sokka on irti läpi yön...

Näitä on istutettuina hulppeat 10.000 kpl:

D&B:

Osattiin sitä ennenkin...

Klo 13.28 / 20,7 / 89% pilvipoutaa vain pieni tuulenhenkäys käy yllemme.

Suoritettiin (sanamonsteri) joulukauppa, joka täkäläisittäin sujui kuiteskin leppoisissa fiiliksissä juustotiskillä rupatellen ja kassajonossa kasseerskan mielihyvin kätösestä kolikkoja vaihtareiksi laskien. Ajalla ja kanssakäymisellä on siunattua kyllä vielä oma ohittamaton itseisarvonsa; so isso!

Belen/Jouluseimi : maistiaisena ks. oikealla vasen koipi:

Elämä on:

Ei Juu & Jouluntekoa...

Aamukuudelta vaivaiset 10,9 / hurjat 99% ja kuitenkin tähtikirkasta, mutta tyystin tyyntä.

Vaarinhousut: napakkana vastavetona Esikoisen männäsuvisille, herttaisenhulvattomille lökkäripökkeleille, joita Vaari vaikkakin lämmöllä irvaillen, syvällä sisimmässään salaa kadehtien ja ihaillen, löytyi -helpotuksen huokaus - Cotton Shopista, jota pyörittää mainio virolaispariskunta, pehmykäiset, farkunomaiset alaosan verhoilut. Jos vielä Kuopus kaivelisi hyllyperustojaan, jonne varmasti salaa  Miniän kauhuksi on rullannut vastaavan käärön, olisi meillä tässä  näissä vetävissä vermeissä lyömätön ja vastaanpanematon sekä raamikas miestrio tulevalle terassikaudelle; voi Pojat sanon minä: vaatteet tekevät miehen. M.O.T.

Tänään on eilisen allaspäivän jälkeen ollut arjen aherrusta: tässä oudossa kosteudessa, jossa pestyt pyyhkeet toista päivää ilkkuvat "kuivumassa" tällingillä ja sarjasta: aivan turhaan, tempaisimme aamusella tavan mukaan lakanat, mutta myös poikkeuksellisesti käyttörensselit pussukoihin ja vetokärryttelimme Mimosa-pesulaan, josta saamme siestan jälkeen putipuhdasta & KUIVAA rompetta, koko komeus hintaa 15,- Samaan revohkaan puunasimme näillä hervottomilla harjoilla & kihveleillä & mopeilla koko laajan residenssimme terassia myöten; passaa Joulun tulla..

Puhdasta purppuraa:

Urut & meri pauhaavat...

klo 09.16 / 14,8 / 93% eikä pilvehattaraakaan.

Istuskellessamme ajan vietävinä Plaza de Iglesialla höristimme korviamme ja kaunis urkumusiikki vei vastaansanomattomasti askeleemme sisään Puerton "pääkirkkoon", Nuestra Senora La Pena del Franciaan. Pytingin paikka valittiin 1603, nykykirkon rakentaminen sujui vv. 1620 - 1697. Kirkko sisältää kolme laivaa ja kolme kappelia sekä useita alttaritauluja. Heti vasemmalla on muhkea puinen Pyhä Risti 1700-luvulta, kaiverrettu vasaratyöstetyllä hopealla kuubalaisten käsityöläisten toimesta. Urut, joita kuulemaan hiljennyimme, ovat saksalaista uusklassismia v:lta 1818, rakennuspaikka Hampuri.

Korkean kirkon hieno akustiikka antoi urkujen pauhulle kauniin soinnin ja tuossa tuokiossa oli yllättäen läsnä häivähdys ikuisuutta, jotain puhdasta ja pyhää, mikä aidosti kosketti syvälle sielun salaisimpiin sopukoihin.

Eilen tapahtui merivesialtailla, jotka siis sijaitsevat San Telmon ja meren välissä, että justiinsa ehdittyämme autuaasti asettautui sijoillemme, riensivät reippaat SOS-miehet vetämään suojanauhaa n. 15 m:n päähän merenpuoleisesta reunasta ja häätämään meidät loikoilijat yksiselitteisin, vastaansanomattomin kehoituksin ja käsimerkein  keskemälle liki altaita kertoen typityynestä kelistä huolimatta erittäin kovaa merenkäyntiä ja mainikeja olevan luvassa. Ja iltapäivällä saaman piti: ihmispolo voi hulvattomassa omnipotenttiuden harhassaan kuvitella olevansa Luomakunnan kruunu ja herra, mutta sen painavimman ja vihoviimeisen sanan lausuu ilman pienintäkään epäilystä Luontoäiti!

Korvamatona: Jos lyökin hurja hyökypää tai aalto rymyää, niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää...

Nöyränä:

Money, money, money...

Klo 8.49 / 14,3 / 86% / kirkkansininen, pilvetön taivas.

Hintataso on yleisesti ottaen viime vuodesta pysynyt ennallaan, mutta Martianezin merivesialtailla törmäsimme lippujen ja parasollien 30%:n hinnannousuun.Eilisen ensivisiittimme aikana pyörittelimme villeinä & vapaina  Jenniferin jäljiltä onnellisia, iloisia varpaitamme neljän tunnin aloitteluajan vipellettyämme sitä ennen reilun viikon ihan porona.

Saarilla vallitsee n. 32%:n työttömyys, mikä on himpan mantereen surullista lukemaa vaatimattomampi ja paikallisen sosiaaliturvan mitättömyyden vuoksikin Punainen Risti urakoi oikein olan takaa: on kirpputoripöytää, verenpainemittausta yms. Hyvänä ideana pidän myös sitä, että konsertti- ym. tapahtumien lippujen hintojen ollessa varsin asiakasystävällisiä (5 - 20,-) erääseen Joulukonserttiin lipun hinta on 2,- + 1 kg elintarvikkeita,- bueno!

Monissa kaupoissa löytyy myös kassojen lähellä plaakaatein varustetut ostoskärryt, joihin voi jättää elintarvikkeita. Koska olemme Vaarin kanssa yhteisellä taipaleellamme matkanneet myös kadun varjoisella puolella, tulemme mielihyvin osallistumaan näihin talkoisiin.

Raha kun on luotu kiertämään, kuriositeettina mainittakoon, jotta Vaari rouva Fortunan suosikkina voitti oitis ekalla lotollaan, surprise-surprise & kerrankin, ja ei kuin oitis putkena hilppaisimme törsäilemään. Neljät Reiskat riipaisimme rehvakkaasti tällingistä; rilleissä riittää ja genuiinejä hintaan 7,-/2paria - for sure...

Iltapäivällä klo 16 tasan lampsimme Charcolle tapaamaan Papa Noelia ja toivottamaan hänelle kerosiinin voimalla hyvää matkaaa koto-Suomeen, jossa kiltit lapset häntä innokkaasti vartoovat. Tuhmat tuntekoot ansaitun piston omissatunnoissaan!

A la proxima:

Bongauksia & besos...

09.10 / 15,7 / 83% ynnä poutapilveä, viisi täysaurinkopäivää luvassa; erikoista kuluneessa viikossa on kelin saariolosuhteisiin nähden epätyyppillisesti jatkunut tyyneys: silkka pläkää

Ornitologiaa: ekaa kertaa aamut ovat, miinus koiratrion perinteinen kuoro, vaitonaisia. Mustarastaita on vain muutamia ja nekin vähät hiirenhiljaa. Lievätkö karanneet sadekuukaudelta Afrikan puolelle huiluaan soittamaan? Sen sijaan pariin otteeseen on pääskyjä kaarrellut taivaalla sirkuttaen, nehän puolestaan vuosi sitten ilmaantuivat sankoin joukoin vasta maaliskuun puolella. Kattolokkipari naapurissa sen sijaan on paikoillaan ja heillä on kolme komiaa, ruskeankukertavaa poikasta, joita komentavat ja tuuppivat lentoon ja sardiininnoutoon. Yksi söötti pikkuruinen, ihan rehellinen talitintti pyrähti terassinkaiteelle morjestamaan:"Kas, työkin oottee tulleet!" Eivät siis ole lintumaailman vuodetkaan veljiä keskenään.

Besos: poskisellaiset ovat varsinainen taide- ja tekniikkalaji. Etenkin kun täkäläinen henkilökohtainen mukavuusalue muutoinkin on lyhyenläntä vs. oma iholletulon sietoraja.  Madventuresin  Matkailijan etiketin mukaan aloitetaan vasemmalta, mutta täällä oikealta, mikä on Mummolle aiheuttanut likipitäisiä , törmäyksenomaisia nenänhierontauhkia tervehdittävän kanssa. Vaari sen sijaan auvoisen luontevasti suikkii hymyhuulin suukkosia mennen tullen; jep-jep, ei ole reilua, mutta Uebung macht den Meister...

Besos:

Hola!

Klo 08.45 / 15,0C / 64% pientä poutapilveä

Höperön & Hömpän seikkailu saarella alkanut, tuuhea tuloruljanssi takana: 5/12 tulopäivämme oli kuulemma kertojasta riippuen ensimmäinen sateeton sellainen viiteen tahi peräti seitsemään viikkoon. Marraskuu sateisin 20:een vuoteen, samoin esiintyneiden raivokkaiden myrskypuuskien suhteen. Menneet päivät ovat hellineet: max. 24,7 (varjossa), yön alin 12,6 ja kosteus välillä 45 - 82%, jotta silleen... Sielu soljahti sutjakkaasti kotimaisemiin, fysiikka akklimatisoitui tuhahdellen ja puuskutellen liki 40-graadin lämpötilaeroon, nyt moitteetta ruodussa.

On morjestettu, kätelty, halattu ja poskisuudeltu sekä tassulteltu tarmokkaasti itsemme kartalle. Kaikki oleellinen elon sujumisen kannalta talsissa, luonnollista vaihtuvuutta puodeissa, putiikeissa ja täkäläisittäin kapakoissa eli tascoissa. Joulutähdet hehkuvat punaisina puistoissa, jouluproge pyörii täysilla: myyjäisiä, folklorea kaduilla, Belen / Jouluseimi on avattu jnpp.

Täystyrmäys oli sen sijaan yllättäen tulla nettiyhteyden saamisesta: ajallisesti osui alkutaipaleellemme kaksi juhlapyhää: 6/12 Espanjan perustuslain päivä ja 8/12 Inmaculada Conception eli Neitseellisen sikiämisen päivä. Toisekseen Vodafonen molemmat liikkeet tylyttivät finitoa  perjantaina luvaten tiistaille uusia yhteyksiä. Vaan eipä ollut mitään, Orangen toimivuusongelmista olimme tietoisia edellisvuodelta ja lisäksi kuulimme sen myös kaataneen koneita, joten ei kiitos niin mielellään kuin vissisti Pojanpoika olisi Tenekeikan huolinutkin, joten AM:n oppaan kanssa keskusteltuamme päädyimme Movistariin. Eilinen koko päivä meni tässä projektissa, nyt pelittää, hinta mokkuloineen 52,- ja sittemmin 20,-/kk. Huh-huh...

Allamme kävelykadulla kukkivat nämä:

Per aspera ad astra:

Hellurei & hellät tunteet...

Perhekunta toteutti kuluneena Adventtiviikonloppuna sellaisen kolmipäiväisen performanssin, josta jäi tunnetila ikäänkuin olisimme Vaarin kanssa oikeasti ja aidosti rakkaita ja tärkeitä persoonia, joita hemmoteltiin olan takaa, ynnä sieluun ja sydämeen lämmin ja haikea olo:

ylihuomenissa jos olevainen suo, on vakaa tarkoitus pönöttää ja sitten tenettää. Tänään on vuorossa enää rättisirkus pesutuparuljansseineen ja Vaarilla menopeliin liittyvät toimenpiteet: tankkaus, pesetys, laudoille parkkaus, akun irroitus ja Trafille käytöstäpoistoilmoitus. Samalla reissulla hoituu ikävien, finansseja rokottavien ylläreiden välttämiseksi relevantiksi katsomamme lauantaina keskusteluun pöllähtänyt kysymys uuden telefoonin nettiasetusten rustaamisesta ynnä oikeellisuuden tarkistuksesta. Tämä käynti osoittautui asialliseksi toimenpiteeksi!!

Huomenissa ahtaamme kapsäkit valmiiden listojen mukaan sekä asennamme kultaisen kodin poissaoloasentoon Esikoisen isännöintiä, josta iso kiitos etukäteen, varten. Miniäinen on ystävällisesti luvannut noutaa ja kyyditä meidän keskiviikkona Helsinki Vantalle.

Tavoitteena:

Hasta luego: