Klo9.17 / 13,9 / 67%, sininen taivas. Gran Kanarialla kuulemma istutaan pässipökkimissä ja toppatakki päällä, meillä kauniit ja - yhä edelleen - kuivat kelit. Kerran näinkin päin!
Emme ottaneet tietoista riskiä, vaan konkreettisesti iholle kun tullaan, päädyimme Annen 13-v. saarella ja työparinsa, Lapinpoika Juhon, ensimmäinen viiden kuukauden pesti täällä, hoteisiin. Hepuilla riitti juttua niistä saaduista ja etenkin lähes-saaduista, takaisin pulahtaneista vonkaleista; Pasaslompololla ei Inarin poika - kas kummaa - fisunpyynnissä ollut poikennut... Näitä harjoituksia jatkamme!
Lukusia:
- työttömyysaste Kanarialla on huikeat 30,9%.
- aleostoihin käytetään Teneriffalla 89,-/capita ja Manner-Espanjassa 91,-.
- sademäärä 1.10.2010 - 30.9.2011 178 l/m2 normaalin vastaavan ajanjakson lukeman ollessa 280. Jos helmikuullakaan ei sadetta saada, on edessä viljelyksellinen katastrofi.
- majoitustilojen käyttöaste edellisvuosista merkittävästä kohentunut ollen jouluviikolta vuodenvaihteeseen kunnioitettavat 89%. AM on yrittänyt bookata lisää majoituskapasiteettia siinä onnistumatta. Kysynnän lisäys noin yleisemminkin juontuu mm. siitä, että esim. Egypti suosituksi kohteeksi nousseena on levottomuuksiensa vuoksi turvallisuussyistä edullisuudestaan huolimatta häippässyt kohdesuosikkien listalta.
- Kanarian Police Localille, vahvuus 3.500 henkilöä, uudet uniformut ja vermeet 1,5 milj:lla; paljon vai vähän?
- pikkubanaani, tuo maukas välipalaherkku, on alunperin kotoisin Guineasta, nykyisin viljelty kääpiölajike sen sijaan Himalajalta ja se kestää paremmin puuskittaista tuulta kuin isoveljensä. Silti viljelmät on suojattu korkeilla aidoilla. Vuosituotto Kanarialla on 400.000 tonnia päävientikohteena Manner-Espanja. Ja tämä koko komeus mm. 2010 jouti kaatopaikalle huonon tuottajahinnan vuoksi meidän herkuttelijoiden jäädessä tuolloin nuolemaan näppejämme. Sadosta valmistetaan hilloja, makeisia ja banaanilikööriä.
Autonvuokaukseen:
tiistai 31. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Hetkosia...
Klo9.22 7 15,4 / 60%, eilinen luihin&ytimiin tuuli laantunut, pilvipoutaa.
Talvenviettäjiltä kuulunut pettymyksen soraääniä sen johdosta, että hype yllättäen loppuu kesken!? Henkilökohtaisesti: Elämä varjelkoon monen kuukauden yhtämittaiselta hype- tahi flowvyörymältä; suokoon poimia onnenpipanoita, nauttia tilannekomiikasta ja säilyttäköön avoimmuuden ja valmiuden tarttua niihin:
Yhteispelillä: siestan jälkeen pyykinnoutomielessä Mimosa-pesulan suljettua ovea pällistelemme & ällistelemme, kun vastapäisestä puodista oitis rientää mies kaivaen avainta. " Lo siento mucho, paha päivä" ilmoittaa - "dias y dias", totean minä. Vetokärryn kanssa reippaasti sisään, valot päälle ja pussukan etsintään. Kaveri kohottelee avuttomana käsiään, telefuneeraa omistajafrouvalle. Pussi bongataan ja pöksypaketti kanssa. Tarjoan 20 euron seteliä (12,70), "no dinero" - kassa tyhjä heppu suree. Yhdistämällä pörssimme saamme tasarahan. Puhtaita tilavaatteita tungetaan vetokassiin, mutta pätkähtävät levälleen lattialle. Dias y dias! Omistajarouva syöksyy sisään hengästyneesti huohottaen. Toteaa: Adios! Hyvästi asiakkaat. Ei: hasta luego kahden viikon päästä: kuittaamme hilpeästi ja saamme hymyt muchos bienvenidosin kera.
se sujuu: koska täällä on vain yksi kauppakeskus, pari supermercadoa (La Villan ostoshelvetti kaupungin ulkopuolella) niin siunatun monilukuiset pienkauppiaat pelaavat tiiviisti yhteen ja fiksusti moninkertaistavat voimavaransa ja palvelukykynsä ynnä takaavat kulmakuntaansa tyytyväiset asiakkaat.
Jaettu ilo: Muelle Pesquerosta, kalasatamasta ja sen El Faro kuppilasta on tullut suosikkipaikka vetäytyä rauhaan keskustan ihmisvirroista ja hälinästä paikallisvärin suojiin. Eilen pelmahdimme sattumalta keskelle spontaania performanssia: kymmenkunta eri-ikäistä puertolaista oli kokoontunut lauantaipäivän viettoon, ajankulukseen ja omaksi ilokseen musisoimaan arsenaalinaan pikkuruiset kitarat, tamburiinit jnpp. hoitaen lauluosuudet soinnukkain äänin kukin vuorollaan, kämmenet napakasti rytmiä taputtaen. Meitä kehoitetaan: taputtakaa ja hyväntahtoisesti hymyillen ohjataan olkapäistä sisälle piiriin ja kappas vaan suitsait tempaistuna olemme täysillä mukana menossa, ringissä rullaati-rullaa-meiningissa, hiljaa hyräillen tuttua "Cielito Lindoa". On siis toden totta kaksinkertainen sellainen!
M.O.T.:
Talvenviettäjiltä kuulunut pettymyksen soraääniä sen johdosta, että hype yllättäen loppuu kesken!? Henkilökohtaisesti: Elämä varjelkoon monen kuukauden yhtämittaiselta hype- tahi flowvyörymältä; suokoon poimia onnenpipanoita, nauttia tilannekomiikasta ja säilyttäköön avoimmuuden ja valmiuden tarttua niihin:
Yhteispelillä: siestan jälkeen pyykinnoutomielessä Mimosa-pesulan suljettua ovea pällistelemme & ällistelemme, kun vastapäisestä puodista oitis rientää mies kaivaen avainta. " Lo siento mucho, paha päivä" ilmoittaa - "dias y dias", totean minä. Vetokärryn kanssa reippaasti sisään, valot päälle ja pussukan etsintään. Kaveri kohottelee avuttomana käsiään, telefuneeraa omistajafrouvalle. Pussi bongataan ja pöksypaketti kanssa. Tarjoan 20 euron seteliä (12,70), "no dinero" - kassa tyhjä heppu suree. Yhdistämällä pörssimme saamme tasarahan. Puhtaita tilavaatteita tungetaan vetokassiin, mutta pätkähtävät levälleen lattialle. Dias y dias! Omistajarouva syöksyy sisään hengästyneesti huohottaen. Toteaa: Adios! Hyvästi asiakkaat. Ei: hasta luego kahden viikon päästä: kuittaamme hilpeästi ja saamme hymyt muchos bienvenidosin kera.
se sujuu: koska täällä on vain yksi kauppakeskus, pari supermercadoa (La Villan ostoshelvetti kaupungin ulkopuolella) niin siunatun monilukuiset pienkauppiaat pelaavat tiiviisti yhteen ja fiksusti moninkertaistavat voimavaransa ja palvelukykynsä ynnä takaavat kulmakuntaansa tyytyväiset asiakkaat.
Jaettu ilo: Muelle Pesquerosta, kalasatamasta ja sen El Faro kuppilasta on tullut suosikkipaikka vetäytyä rauhaan keskustan ihmisvirroista ja hälinästä paikallisvärin suojiin. Eilen pelmahdimme sattumalta keskelle spontaania performanssia: kymmenkunta eri-ikäistä puertolaista oli kokoontunut lauantaipäivän viettoon, ajankulukseen ja omaksi ilokseen musisoimaan arsenaalinaan pikkuruiset kitarat, tamburiinit jnpp. hoitaen lauluosuudet soinnukkain äänin kukin vuorollaan, kämmenet napakasti rytmiä taputtaen. Meitä kehoitetaan: taputtakaa ja hyväntahtoisesti hymyillen ohjataan olkapäistä sisälle piiriin ja kappas vaan suitsait tempaistuna olemme täysillä mukana menossa, ringissä rullaati-rullaa-meiningissa, hiljaa hyräillen tuttua "Cielito Lindoa". On siis toden totta kaksinkertainen sellainen!
M.O.T.:
perjantai 27. tammikuuta 2012
Hengenravintoa & hip-hurraata...
Klo 14.35 / 20,3 / 55% kaunis keli.
Arkisin klo 07.15 & viikonloppuisin klo 09.15 tasan esiintyy yläterassien mainio koiratrio: kookas basso aloittaa kumeasti VUH-VUH, keskikokoinen tenori yhtyy UU-UU-UUU ja last but not least pikkuhauvelin RÄYH-RÄYH. Yhden kerran meni arvojärjestys pahasti sekaisin pikkurekun eduksi ja kirvoitti ilmoille pitkemmän kaavan mukaisen kakofonian marssijärjestystä oiottaessa.
Toissailtana kuului vallan outoa kaukaista kuminaa ulkoa. Me2 terassille uumoilemaan: ei saada selkoa eikä tunnistusta, vaan katsotaan kysyvästi toisiamme, josko El Hierro?? Heinäkuusta 2011 on seismistä aktiivisuutta yli 12.000 rekisteröintiä välillä 0,9 - 1,2 magnitudia Richterin asteikolla. Turismi ja kalastus tasan seis. Restingan alueen evakuoinnit ja autotunnelin sulkeminen toistuvia tapahtumia.
Kuulemamme osoittautui täysin vaarattomaksi 12.2. alkavia karnevaaleja edeltäväksi, läheneväksi ja sangen monotoniseksi rumpupatteriston harjoitusspektaakkeliksi, joka hurjalla intensiteetillä piti meidät vähintäinkin rytmissä ja tahdissa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen: ikäänkuin kaunista huilunsoittoa; Hamelnin pillipiiparikos? Höristämme korviamme sarjasta kuulethan Sinäkin? Varsin taidokas huilisti konsertoi Charcolla. Viulistityttömme on myös palannut kotinurkillemme. Laadukasta musiikkia, ilmaistarjontana ja kotiinkannettuna. Not bad!
Hip-hurraa pärähti eilen 21.00 pintaan ilman ennakkovaroitusta terassimme alla tunniksi: 22 rumpalia ja kuusi tyttöstä ynnä hattumies (lahjoituksille) täydessä karnevaalifiiliksessä.Harkat kävelykadullamme. Kauneusunet myöhentyivät, so what!
Bailamos:
Arkisin klo 07.15 & viikonloppuisin klo 09.15 tasan esiintyy yläterassien mainio koiratrio: kookas basso aloittaa kumeasti VUH-VUH, keskikokoinen tenori yhtyy UU-UU-UUU ja last but not least pikkuhauvelin RÄYH-RÄYH. Yhden kerran meni arvojärjestys pahasti sekaisin pikkurekun eduksi ja kirvoitti ilmoille pitkemmän kaavan mukaisen kakofonian marssijärjestystä oiottaessa.
Toissailtana kuului vallan outoa kaukaista kuminaa ulkoa. Me2 terassille uumoilemaan: ei saada selkoa eikä tunnistusta, vaan katsotaan kysyvästi toisiamme, josko El Hierro?? Heinäkuusta 2011 on seismistä aktiivisuutta yli 12.000 rekisteröintiä välillä 0,9 - 1,2 magnitudia Richterin asteikolla. Turismi ja kalastus tasan seis. Restingan alueen evakuoinnit ja autotunnelin sulkeminen toistuvia tapahtumia.
Kuulemamme osoittautui täysin vaarattomaksi 12.2. alkavia karnevaaleja edeltäväksi, läheneväksi ja sangen monotoniseksi rumpupatteriston harjoitusspektaakkeliksi, joka hurjalla intensiteetillä piti meidät vähintäinkin rytmissä ja tahdissa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen: ikäänkuin kaunista huilunsoittoa; Hamelnin pillipiiparikos? Höristämme korviamme sarjasta kuulethan Sinäkin? Varsin taidokas huilisti konsertoi Charcolla. Viulistityttömme on myös palannut kotinurkillemme. Laadukasta musiikkia, ilmaistarjontana ja kotiinkannettuna. Not bad!
Hip-hurraa pärähti eilen 21.00 pintaan ilman ennakkovaroitusta terassimme alla tunniksi: 22 rumpalia ja kuusi tyttöstä ynnä hattumies (lahjoituksille) täydessä karnevaalifiiliksessä.Harkat kävelykadullamme. Kauneusunet myöhentyivät, so what!
Bailamos:
torstai 26. tammikuuta 2012
Hai & korvamato...
klo8.42 / 13,8 / 58%, poutaa, pari pilvenlomparetta, ei vieläkään kahdeksaan viikkoon sadetta.
kaupungin pientä, lähinnä kalastusvenesatamaa lähestyessämme rekisteröimme näkökentässä kolme rennosti istuskelevaa "virvelöijää" ynnä pikkuruisella mustaalla laavakivirannalla kristallinkirkkaassa vedessä muutaman uimarin.. Nyt nappasi!! "Kato jukra, mikä vonkale toi on??" innostuu Vaari. Me ja moni muu pistämme liukkaasti lapikasta toisen eteen ja kipitämme onnellisen, hangonkeksihymyisen kalamiehen luo. Haihan se siinä, evät jo tarkasti irroitettuina kölliä rötkötti: siniharmaa, reilusti yli metrinen ja kymmenkiloinen, pulskea, sahahampainen irvileuka. Ja uimarit jatkavat lainkaan häiriintymättä kroolaustaan. Jumppahuti: sanon minä! Vaikka yleensä ottaen kaikista luontokappaleista tykkäänkin, tämä vesseli tässäkin kokoluokassa innosti vain ja ainoastaan tekemään kunnioittaen hienovaraiset "paluperit".
Satamassa istuu myös puertopappojen tiivis korttirinki: komeat lierihatut päässä, paksut sikarinpökkelöt sauhuten, hurmaavat ja ahavoituneet uurrekasvot innosta loistaen. Läps-läps-läps-läps kulkee tunnistamaton tikkipeli(?) kortein, joissa on värikkäitä kuvakkeita. Katsojarinki ympärillä kannustaa ja kommentoi suureen ääneen pelin kulkua. Sitä paikallisväriä, joka tekee PdlC:sta kiehtovan.
Kevään enteitä takuuvarmoja sellaisia: mustarastas on vaihtanut vienon äänenavauksensa lauluksi. Tuoreet mansikat ilmestyivät fruterioihin, pikkuananakset El Hierrolta ja pikkumangoa Moganista. Pojat ehkä muistavat silloisen kalastajakyläpahasen, jossa kerran kävimme syömässä (kun safetybox kerrankin oli auki ja saimme fyffeä, - toisin kuin jouluaattona...) Puerto Ricon kupeessa. Kypsempänä poimittu + lyhyt kuljetus = hieno maku! Perunasorttien viidakossa olemme päätyneet King Edward - lajikkeeseen, joka komealta kalskahtavasta, pompöösistä nimestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - on kelpo pottu joka lähtöön. Todettakoon vielä, että elopainomme onneksi & valitettavasti eivät ole nousseet.
Niin, se hai pirulainen kehtasi vielä jättää korvamadoksi:"Vaan julma tiikerihai":n!
Huihai:
kaupungin pientä, lähinnä kalastusvenesatamaa lähestyessämme rekisteröimme näkökentässä kolme rennosti istuskelevaa "virvelöijää" ynnä pikkuruisella mustaalla laavakivirannalla kristallinkirkkaassa vedessä muutaman uimarin.. Nyt nappasi!! "Kato jukra, mikä vonkale toi on??" innostuu Vaari. Me ja moni muu pistämme liukkaasti lapikasta toisen eteen ja kipitämme onnellisen, hangonkeksihymyisen kalamiehen luo. Haihan se siinä, evät jo tarkasti irroitettuina kölliä rötkötti: siniharmaa, reilusti yli metrinen ja kymmenkiloinen, pulskea, sahahampainen irvileuka. Ja uimarit jatkavat lainkaan häiriintymättä kroolaustaan. Jumppahuti: sanon minä! Vaikka yleensä ottaen kaikista luontokappaleista tykkäänkin, tämä vesseli tässäkin kokoluokassa innosti vain ja ainoastaan tekemään kunnioittaen hienovaraiset "paluperit".
Satamassa istuu myös puertopappojen tiivis korttirinki: komeat lierihatut päässä, paksut sikarinpökkelöt sauhuten, hurmaavat ja ahavoituneet uurrekasvot innosta loistaen. Läps-läps-läps-läps kulkee tunnistamaton tikkipeli(?) kortein, joissa on värikkäitä kuvakkeita. Katsojarinki ympärillä kannustaa ja kommentoi suureen ääneen pelin kulkua. Sitä paikallisväriä, joka tekee PdlC:sta kiehtovan.
Kevään enteitä takuuvarmoja sellaisia: mustarastas on vaihtanut vienon äänenavauksensa lauluksi. Tuoreet mansikat ilmestyivät fruterioihin, pikkuananakset El Hierrolta ja pikkumangoa Moganista. Pojat ehkä muistavat silloisen kalastajakyläpahasen, jossa kerran kävimme syömässä (kun safetybox kerrankin oli auki ja saimme fyffeä, - toisin kuin jouluaattona...) Puerto Ricon kupeessa. Kypsempänä poimittu + lyhyt kuljetus = hieno maku! Perunasorttien viidakossa olemme päätyneet King Edward - lajikkeeseen, joka komealta kalskahtavasta, pompöösistä nimestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - on kelpo pottu joka lähtöön. Todettakoon vielä, että elopainomme onneksi & valitettavasti eivät ole nousseet.
Niin, se hai pirulainen kehtasi vielä jättää korvamadoksi:"Vaan julma tiikerihai":n!
Huihai:
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Riemu-uutisia...
saimme Esikoiselta eilisehtoolla.
Tähtihän lensi, yhtä toivoin ja toive toteutui!
Äärest'onnellisena:
Tähtihän lensi, yhtä toivoin ja toive toteutui!
Äärest'onnellisena:
lauantai 21. tammikuuta 2012
Kumipyörä kulkee...
Klo 8.57 / 15,7 / 56% ja tyyntä, pilvistä.
Ei tullut eilen allaspäivää, siitä pitivät huolen poutapilvet ja kolea, puuskainen tuuli, joten taksitolpalle. Sama kuskiukkeli kuin La Pazin näköalakeikalla sattui kohdalle ja ei kuin vajoamaan syvälle Mersun pehmoisenmuhkuraiselle penkille. Taksit ovat pääosin valkoisia marsuja siis. Moottori kun murahti käyntiin niin pyllyn alla jyrähti: 952.000 km mittarissa, laakerit huusivat apua, mutta niin vaan ketterän sutjakasti hurautettiin ylös mäelle kohti Parque Taoroa, joka nyt vihdoin kahden vuoden kunnostuksen jälkeen on valmis. Pysähdyimme Iglesia Anglicana kappelille, jossa runsaat pari vuotta sitten kävimme sytyttämässä kynttilät Kuopuksen Vaavin hyvälle elämälle.
Puisto on suuri, kaunis ja runsaskasvinen ja -puinen. Paikallisia kuntoilijoita koirineen hölköttelee poluilla menemään. Vaarilla kamera räpsyi ahkeraan, sillä hehkuvanvärisiä, kukkivia kasveja oli runsaammin kuin konsanaan. Mummo ihasteli punaisia hapsukukkia, kun tunsi kosketuksen olallaan: kanssaihastelija otti ja riipi hentolehtistä puuta ojentaen sormensa nuuhkittavaksi. "Pfeffer"; totta tosiaan, mikä voimakas aromi. Tein itse saman perässä, totta kai, eihän suomalainen usko ja sitten sormet tuoksuivat vahvasti ja pitkään! Jos nyt joku käskee painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, on varmaa tietoa, minne tulla. Intressanttia.
Louhikoissa asuvat auringonlämmössä köllöttelevät liskot, joita on kahta sorttia: toinen kuin meikeläinen vain isompi. Se toinen muuttaa väriään alustan mukaan ja kasvaa selkeästi kookkaamaksi. Nokkelia velikultia. Tämä jälkimmäinen edustaa samaa tyyppiä kuin muinoinen Pargan vaatekaapissa asustellut raamikas ja luotettava matkakassan vartijamme. Siellä oli myös komeita konnia, joista yhdellä oli illan hämärtyessä tapana loikkia jemmaan köllöttelemään kampauspöydän alle, kun ovi aina patiolla päivän tapahtumia keriessämme oli apposen avoinna. Vaari sen sitten ennen nukkumaan menoa hellästi kantoi pyyhkeen sisässä takaisin ulko-osastoon. Lieko ollut se prinssi, joka suukkoa ootteli...
Risco Bellon kahvilassa, jota ennen piti pari herttaista hollantilaisrouvaa, bongasimme varsinaisesti hassun tipun: ensivaikutelma tästä n. 40-senttisestä mysteeristä oli dodon & kuningaskalastajan risteytys, liikeradat loivat esihistoriallisen vaikutelman, jonniinsortin kahlaaja lienee kyseessä; jää googletettavaksi & tutkittavaksi. Kyllä luonnosta löytyy!!
Ihmetellään:
Ei tullut eilen allaspäivää, siitä pitivät huolen poutapilvet ja kolea, puuskainen tuuli, joten taksitolpalle. Sama kuskiukkeli kuin La Pazin näköalakeikalla sattui kohdalle ja ei kuin vajoamaan syvälle Mersun pehmoisenmuhkuraiselle penkille. Taksit ovat pääosin valkoisia marsuja siis. Moottori kun murahti käyntiin niin pyllyn alla jyrähti: 952.000 km mittarissa, laakerit huusivat apua, mutta niin vaan ketterän sutjakasti hurautettiin ylös mäelle kohti Parque Taoroa, joka nyt vihdoin kahden vuoden kunnostuksen jälkeen on valmis. Pysähdyimme Iglesia Anglicana kappelille, jossa runsaat pari vuotta sitten kävimme sytyttämässä kynttilät Kuopuksen Vaavin hyvälle elämälle.
Puisto on suuri, kaunis ja runsaskasvinen ja -puinen. Paikallisia kuntoilijoita koirineen hölköttelee poluilla menemään. Vaarilla kamera räpsyi ahkeraan, sillä hehkuvanvärisiä, kukkivia kasveja oli runsaammin kuin konsanaan. Mummo ihasteli punaisia hapsukukkia, kun tunsi kosketuksen olallaan: kanssaihastelija otti ja riipi hentolehtistä puuta ojentaen sormensa nuuhkittavaksi. "Pfeffer"; totta tosiaan, mikä voimakas aromi. Tein itse saman perässä, totta kai, eihän suomalainen usko ja sitten sormet tuoksuivat vahvasti ja pitkään! Jos nyt joku käskee painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, on varmaa tietoa, minne tulla. Intressanttia.
Louhikoissa asuvat auringonlämmössä köllöttelevät liskot, joita on kahta sorttia: toinen kuin meikeläinen vain isompi. Se toinen muuttaa väriään alustan mukaan ja kasvaa selkeästi kookkaamaksi. Nokkelia velikultia. Tämä jälkimmäinen edustaa samaa tyyppiä kuin muinoinen Pargan vaatekaapissa asustellut raamikas ja luotettava matkakassan vartijamme. Siellä oli myös komeita konnia, joista yhdellä oli illan hämärtyessä tapana loikkia jemmaan köllöttelemään kampauspöydän alle, kun ovi aina patiolla päivän tapahtumia keriessämme oli apposen avoinna. Vaari sen sitten ennen nukkumaan menoa hellästi kantoi pyyhkeen sisässä takaisin ulko-osastoon. Lieko ollut se prinssi, joka suukkoa ootteli...
Risco Bellon kahvilassa, jota ennen piti pari herttaista hollantilaisrouvaa, bongasimme varsinaisesti hassun tipun: ensivaikutelma tästä n. 40-senttisestä mysteeristä oli dodon & kuningaskalastajan risteytys, liikeradat loivat esihistoriallisen vaikutelman, jonniinsortin kahlaaja lienee kyseessä; jää googletettavaksi & tutkittavaksi. Kyllä luonnosta löytyy!!
Ihmetellään:
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Kukin taaplaa....
12.05 / 18,2 / 62%, kovaa, puuskaista, koleaa koillistuulta; pyykit sinkoilevat & kuivuvat terassilla.
tyylillään: pankkiautomaatilla yhytimme marraskuun alussa saapuneen suomalaisparin A4 - arkki tiukasti kätösissään. Kuudetta talveaan viettämässä, nyt ensimmäistä nostoaan riittailemassa. Asuvat Sylvia-talossa, myös Suomi-taloksi kutsutussa: 36 asuntoa, joista 34:ssä maanmiehiämme. Paperiarkki piti sisällänsä tyttären laatiman sabloonan noston eri vaiheista, puhuvat vain suomea, täysummikkoja siis.
Jäimme muina miehinä niitä-näitä haastellen varromaan, kunnes operaatsiooni oli onnellisesti saatu päätökseen. Kaupungissa on pari suomalaiskuppilaa: lohisoppaa, hernekeittoa (viimeksi kuulemma 100 lusikoijaa) ja Juhla Mokkaa.
Meille matsaa vornia kuin oravat pesässään puertolaisten keskellä ja vipeltää täältä päivittäin uusiin seikkailuihin, makuelämyksiin ja Baabelin kieltensekoituksella läpisemään. Heillä on Suomi--talo viitekehyksineen - meillä takatakussa H.O & AM.
ja tulee tavallaan onnelliseksi. Näin on hyvä!!
Salon Bellezzan Jennifer Rico ( J.R. = selkeästi pokkaridekkarin agenttiainesta, ase sievästi jemmattuna ristiselässä housunkauluksessa, pikkuruisen ruusutatuoinnin kohdalla, eikös??) hoteissa: Vaarille 3 mm:n sivut, päälaelle hiukka päälle, molemmille onnelliset, iloiset mansikkavarpaat ja Mummon kulmat linjaan; ammattitaidolla & koko lysti hurjat 40,-. Kyllä kelpaa!
Varvastellaan:
tyylillään: pankkiautomaatilla yhytimme marraskuun alussa saapuneen suomalaisparin A4 - arkki tiukasti kätösissään. Kuudetta talveaan viettämässä, nyt ensimmäistä nostoaan riittailemassa. Asuvat Sylvia-talossa, myös Suomi-taloksi kutsutussa: 36 asuntoa, joista 34:ssä maanmiehiämme. Paperiarkki piti sisällänsä tyttären laatiman sabloonan noston eri vaiheista, puhuvat vain suomea, täysummikkoja siis.
Jäimme muina miehinä niitä-näitä haastellen varromaan, kunnes operaatsiooni oli onnellisesti saatu päätökseen. Kaupungissa on pari suomalaiskuppilaa: lohisoppaa, hernekeittoa (viimeksi kuulemma 100 lusikoijaa) ja Juhla Mokkaa.
Meille matsaa vornia kuin oravat pesässään puertolaisten keskellä ja vipeltää täältä päivittäin uusiin seikkailuihin, makuelämyksiin ja Baabelin kieltensekoituksella läpisemään. Heillä on Suomi--talo viitekehyksineen - meillä takatakussa H.O & AM.
ja tulee tavallaan onnelliseksi. Näin on hyvä!!
Salon Bellezzan Jennifer Rico ( J.R. = selkeästi pokkaridekkarin agenttiainesta, ase sievästi jemmattuna ristiselässä housunkauluksessa, pikkuruisen ruusutatuoinnin kohdalla, eikös??) hoteissa: Vaarille 3 mm:n sivut, päälaelle hiukka päälle, molemmille onnelliset, iloiset mansikkavarpaat ja Mummon kulmat linjaan; ammattitaidolla & koko lysti hurjat 40,-. Kyllä kelpaa!
Varvastellaan:
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Lintujahdissa...
Klo9.42 / 16,7 / 84%, autereista ja edelleen Kalimanpoikasta yllämme.
pelastuspartio Bernard & Biancan-hengessä: lampsiessamme Charcon suuntaan kohtaamme puertolaisen miehen, joka keskittyneen huolekkaasti tuijottaa katuun pientä kauniinkeltaista, pitkäpyrstöistä lintua ihmetellen. Keltavästäräkki; riemastumme! Loro Parquen ylivoimaisesti paras anti meille oli juuri yksi nurmikolla arvokkaasti askeltava, hilpeästi pyrstöään keikutteleva yksilö villinä ja vapaana. No, tämä tipi oli ilmiselvä häkkikarkulainen vajaine lentotaitoineen (lintuhäkkejä on monilla parvekkeilla). Joukkoomme ennättäy senora tyttärensä kera ja ei kuin toimeen:
Vaari tukkii roskapussillaan päädyn, Mummo narahtaen kyykkyyn toiselle sivulle, tytär kevyesti polvilleen toiselle ja näin motti on valmis. Senora tempaisee luontevan elegantisti silkkihuivin kaulastaan ja kietoo hellästi tipin sen suojiin. Eikä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Vaari korrektin huomaamattomasti pekkaniskaa Mummon takaisin pystyasemiin. Yhtä ainuttakaan sanaa ei operaatiossa vaihdettu - hymyjä kylläkin. Ketään ei täällä jätetä!!
Linturintamalta: satakieli, tuhattaituri, tuo lintumaailman armoitettu lahja ihmiskunnan korville ilahduttaa aika ajoin konsertillaan ja joskus iltapimeällä lehahtaa terassimme yli hassu, pieni, vaalea pulleropäinen pöllönpoika.
Ornitologina:
pelastuspartio Bernard & Biancan-hengessä: lampsiessamme Charcon suuntaan kohtaamme puertolaisen miehen, joka keskittyneen huolekkaasti tuijottaa katuun pientä kauniinkeltaista, pitkäpyrstöistä lintua ihmetellen. Keltavästäräkki; riemastumme! Loro Parquen ylivoimaisesti paras anti meille oli juuri yksi nurmikolla arvokkaasti askeltava, hilpeästi pyrstöään keikutteleva yksilö villinä ja vapaana. No, tämä tipi oli ilmiselvä häkkikarkulainen vajaine lentotaitoineen (lintuhäkkejä on monilla parvekkeilla). Joukkoomme ennättäy senora tyttärensä kera ja ei kuin toimeen:
Vaari tukkii roskapussillaan päädyn, Mummo narahtaen kyykkyyn toiselle sivulle, tytär kevyesti polvilleen toiselle ja näin motti on valmis. Senora tempaisee luontevan elegantisti silkkihuivin kaulastaan ja kietoo hellästi tipin sen suojiin. Eikä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Vaari korrektin huomaamattomasti pekkaniskaa Mummon takaisin pystyasemiin. Yhtä ainuttakaan sanaa ei operaatiossa vaihdettu - hymyjä kylläkin. Ketään ei täällä jätetä!!
Linturintamalta: satakieli, tuhattaituri, tuo lintumaailman armoitettu lahja ihmiskunnan korville ilahduttaa aika ajoin konsertillaan ja joskus iltapimeällä lehahtaa terassimme yli hassu, pieni, vaalea pulleropäinen pöllönpoika.
Ornitologina:
lauantai 14. tammikuuta 2012
Siedätyshoitoa...
Klo6 / 17,8 / 33% = Kalima, Sciroccon veli saapui eilen saarille ja vaikka oli tanakka pilvikerros aikaansai 22,3:n lämmön ja "ennen-ukkosta"-kaltaisen fiiliksen.
hississä: talosamme asuu kaiken muun hyvän lisäksi sisäpihan puolella pari senegalilaista, pikimustaa katukauppiasratsua. Osuu sitten yksi heistä kanssamme hissinvarrontaan. Vaari ylittää itsensä, sanoo:"Por favor" jotta mukaan vaan samaan kyytiin. Vaaarikaan kun ei ihan mikään heppoinen taapero ole, niin vaikutti tämän raavaan, raamikkaan uroon rinnalla jotensakin tikku-ukolta. Mummolla oli kirjaimellisesti voita kahta puoltaa leipää. Kaveri kiittää nätisti poistuessaan. "Näitsä??" kysyy Vaari. "En". "No, sillä oli kelpo tallarin verran ketjua kaulassa pankkina. Kauppa se on, joka kannattaa, mutta viva! Suomi-Senegal Ystävyysseuran peruskivi muurattu?? Sarjasta: matkailu avartaa...
Antaessaan saa: Mercadon laajalla HeVi-osastolla bongasimme pari pikkuruista papparaista, Pielaveden maanviljelijää, pönöttämässä silmät ymmyrkäisinä ja tumput ojossa. Luonteva kysymys kuului: voimmeko kenties auttaa jotenkin? Myö on kuultunna, jotta ne pienet panaanit on niin hyvvee, vuan ku ei nävy. Ohjasimme oikealle lavalle ja kerroimme, että nyt niitä taas parin vuoden on saatavilla, kun satoa ei ole roudattu kaatopaikalle. Vuon onnii se melekosta tuhhlausta tuumivat papat, mutta ilahtuneina parkkeeravat panaanilavan eteen. Vuan eihhää nuita voip syä, ovatten ihan ruoakoja, maha männöö, pettyvät, sillä vihreäpkuoriset täydennykset olivat tietty etureunassa. Vaari kurkottaa pitkät ulottuvaiset räpylänsä ja noukkii takalaidasta täydelliset, kullankeltaiset tertut. Jo vain Hangon-keksi-ilmeet kasvoille.
Kato sie: tomaattia vuoan 0,84/kg. Juu sopivat hyvin ruuanlaittoon, jos sitä meinaatte. Papat vallan kauhistuneina:ei,ei, eihän myös ies ossota sapuskaa laittoo. Naposteltavaksi suosittelimme viereisiä, pienempiä, maukkaita malleja 1,24/kg. Viel tekis miel juusotva, mutt ei myö noista ulkomaankielisist sorttiloista suoha selkoo.Lohdutan, löytyy myös punaleimaista Emmentalia ja Edamia, johon papparaiset hihkaisevat: juu, eetamia myö tahotaan. Sielujen silmin: Pielaveden pojjaat sittempin omalla partsillaan punaposkisine tomaatteineen, eetameineen aurinkoisesti hymyillen panaaneja kuorimassa. Siis saa: hyvän mielen!
Nuorena vitsa väännetään: joku tahmakäpälä oli tuhrinut läppärin näytön. Poikkesimme elektroniikkapuotiin, jossa Pojanpojan oloinen, pari vuotta vanhempi pirtsakka kaveri asian kuultuaan lyö oitis tiskiin tsut-tsut putelin, mallia Mummon lännen-nopein, esittelee sen alaosaan sijoitetun kätevän "sienen", varoittaa ruiskimasta ja suosittaa vain kevyesti suihkaisemaan, eikä sitten missään nimessä käytetä näppäimille. Kertoili samalla myös korjailevansa, virittelevänsä jnpp. masiinoita. Jo vainen kirkastui!! Todettakoon, että myyjäkunta kautta linjan on erittäin hyvin koulutettu ja perehdytetty talon tuotteisiin. Kysyessäsi/etsiessäsi jotain, oma työ keskeytetään oitis, ohjataan oikeaan paikkaan ja kerrotaan rinnakkaistuotteiden erot ja käyttötarkoitukset.
Buen fin de semana:
hississä: talosamme asuu kaiken muun hyvän lisäksi sisäpihan puolella pari senegalilaista, pikimustaa katukauppiasratsua. Osuu sitten yksi heistä kanssamme hissinvarrontaan. Vaari ylittää itsensä, sanoo:"Por favor" jotta mukaan vaan samaan kyytiin. Vaaarikaan kun ei ihan mikään heppoinen taapero ole, niin vaikutti tämän raavaan, raamikkaan uroon rinnalla jotensakin tikku-ukolta. Mummolla oli kirjaimellisesti voita kahta puoltaa leipää. Kaveri kiittää nätisti poistuessaan. "Näitsä??" kysyy Vaari. "En". "No, sillä oli kelpo tallarin verran ketjua kaulassa pankkina. Kauppa se on, joka kannattaa, mutta viva! Suomi-Senegal Ystävyysseuran peruskivi muurattu?? Sarjasta: matkailu avartaa...
Antaessaan saa: Mercadon laajalla HeVi-osastolla bongasimme pari pikkuruista papparaista, Pielaveden maanviljelijää, pönöttämässä silmät ymmyrkäisinä ja tumput ojossa. Luonteva kysymys kuului: voimmeko kenties auttaa jotenkin? Myö on kuultunna, jotta ne pienet panaanit on niin hyvvee, vuan ku ei nävy. Ohjasimme oikealle lavalle ja kerroimme, että nyt niitä taas parin vuoden on saatavilla, kun satoa ei ole roudattu kaatopaikalle. Vuon onnii se melekosta tuhhlausta tuumivat papat, mutta ilahtuneina parkkeeravat panaanilavan eteen. Vuan eihhää nuita voip syä, ovatten ihan ruoakoja, maha männöö, pettyvät, sillä vihreäpkuoriset täydennykset olivat tietty etureunassa. Vaari kurkottaa pitkät ulottuvaiset räpylänsä ja noukkii takalaidasta täydelliset, kullankeltaiset tertut. Jo vain Hangon-keksi-ilmeet kasvoille.
Kato sie: tomaattia vuoan 0,84/kg. Juu sopivat hyvin ruuanlaittoon, jos sitä meinaatte. Papat vallan kauhistuneina:ei,ei, eihän myös ies ossota sapuskaa laittoo. Naposteltavaksi suosittelimme viereisiä, pienempiä, maukkaita malleja 1,24/kg. Viel tekis miel juusotva, mutt ei myö noista ulkomaankielisist sorttiloista suoha selkoo.Lohdutan, löytyy myös punaleimaista Emmentalia ja Edamia, johon papparaiset hihkaisevat: juu, eetamia myö tahotaan. Sielujen silmin: Pielaveden pojjaat sittempin omalla partsillaan punaposkisine tomaatteineen, eetameineen aurinkoisesti hymyillen panaaneja kuorimassa. Siis saa: hyvän mielen!
Nuorena vitsa väännetään: joku tahmakäpälä oli tuhrinut läppärin näytön. Poikkesimme elektroniikkapuotiin, jossa Pojanpojan oloinen, pari vuotta vanhempi pirtsakka kaveri asian kuultuaan lyö oitis tiskiin tsut-tsut putelin, mallia Mummon lännen-nopein, esittelee sen alaosaan sijoitetun kätevän "sienen", varoittaa ruiskimasta ja suosittaa vain kevyesti suihkaisemaan, eikä sitten missään nimessä käytetä näppäimille. Kertoili samalla myös korjailevansa, virittelevänsä jnpp. masiinoita. Jo vainen kirkastui!! Todettakoon, että myyjäkunta kautta linjan on erittäin hyvin koulutettu ja perehdytetty talon tuotteisiin. Kysyessäsi/etsiessäsi jotain, oma työ keskeytetään oitis, ohjataan oikeaan paikkaan ja kerrotaan rinnakkaistuotteiden erot ja käyttötarkoitukset.
Buen fin de semana:
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Kielikylvyssä...
Klo 8.46 / 14,2 / 46% (eilen 92%%) eikä pilvehattaraakaan.
mitä henkilökohtaisimmin ja intensiivisimmin: huushollissamme on istuinosastossa kaksi massiivipuista baarijakkaraa ja yksi palli sekä terassila neljä valkoista muovituolia. Yhtä näistä Vaari on käyttänyt iltaisin sisätiloissa yhdistettynä tietskari- ja tv-tuolinaan. Liukkaalla klinkkerillä ulkoilman säävaihteluille altistuneet hapertuneet tuolinjalat ensin tuntuivat leviävän alta ja ruts-ruts ja halkeamisiin.
Hotelli Edenissä v. 2008 Vaari yksi kaunis aamu partsilla vuohilaumojen liikkeitä ja aamulypsyn etenemistä seuratessamme häipyi yht'äkkiä rusahduksen myötä pois näköpiiristä alle horisontin ja tuolloin käsi loukkaantui lääkärireissun verran.
Vahingosta viisastuneena (jaa etteikä vanha koira opi?) Vaari soittaa rimpahuttaa välittäjällemme raportoiden pulmatilanteen ei kiirettä sabloonalla ja jotta joskos pari puutuolia?? Tämä klo 16.00 ja H.O. lupaa hoitaa asian. Klo 17.30 pärähtää alasummeri: Vaari hellota ja holata vastataan. Löytyvät sitten avainsanat H.O. & Kaya. Vuokraemäntämmehän se sieltä kahden kelpo puutuolin kanssa tulla rahjustaa, - ei mikään kevyt kantamus Tove Janssonin mainion teoksen mukaan, mutta hän asuu lähellä 300 m:n päässä.
Me tietty kovasti kiittelemmään! Kaya ei taida ainuttakaan sanaa englantia, vaan vartin verran niin hilpeän iloisesti rupateltiin, tehtiin ilmeitä ja heiluteltiin käsiä sekä yhdessä naurettiin, että erottaessa lämpimästi halattiin ja vaihdettiin poiskisuudelmat. Jälkimmäinen onkin näin tapaan tottumattomalle teknisesti kinkkinen toteutus, ei moiskauhuteta vaan kevyesti hipaistaan, jos sitäkään. Oppia ikä kaikki!
Kaikenlaista on kuultu ja luettu seikkailuista, sotkuista ja uunotuksista välittäjien/vuoranantajien kanssa, mutta pohjatyön lisäksi meillä on selkeästi ollut onnenkantamoinen matkassa: Kaikki hoituu kerralla just eikä melkein ja heti eikä viidestoista päivä!
Harjoitukset jatkuivat mercadossa, lihatiskille sattui varsinainen pilkesilmäinen huumormies, joka oli valmis virittelemään englantiaan omaa espanjaani vastaan. Elikkä "siivuina, ei paloina, kiitos" hallitaan nyt molemmilla kielillä. Hauskaa oli ja olihan siinä pientä, ilmavaa ja höyhenenkevyttä yli sukupolven ulottuvaa flirtinpoikastakin väreilemässä ilmassa, siitä päätellen, kuinka tiuhaan tahtiin vuoroaan odottavat kanssa-asiakkaat kärsimättömästi jalkaansa vaihtoivat. Ja Vaari se myhäili leppoisasti Mummon töhötykselle...
Hymyillään:
mitä henkilökohtaisimmin ja intensiivisimmin: huushollissamme on istuinosastossa kaksi massiivipuista baarijakkaraa ja yksi palli sekä terassila neljä valkoista muovituolia. Yhtä näistä Vaari on käyttänyt iltaisin sisätiloissa yhdistettynä tietskari- ja tv-tuolinaan. Liukkaalla klinkkerillä ulkoilman säävaihteluille altistuneet hapertuneet tuolinjalat ensin tuntuivat leviävän alta ja ruts-ruts ja halkeamisiin.
Hotelli Edenissä v. 2008 Vaari yksi kaunis aamu partsilla vuohilaumojen liikkeitä ja aamulypsyn etenemistä seuratessamme häipyi yht'äkkiä rusahduksen myötä pois näköpiiristä alle horisontin ja tuolloin käsi loukkaantui lääkärireissun verran.
Vahingosta viisastuneena (jaa etteikä vanha koira opi?) Vaari soittaa rimpahuttaa välittäjällemme raportoiden pulmatilanteen ei kiirettä sabloonalla ja jotta joskos pari puutuolia?? Tämä klo 16.00 ja H.O. lupaa hoitaa asian. Klo 17.30 pärähtää alasummeri: Vaari hellota ja holata vastataan. Löytyvät sitten avainsanat H.O. & Kaya. Vuokraemäntämmehän se sieltä kahden kelpo puutuolin kanssa tulla rahjustaa, - ei mikään kevyt kantamus Tove Janssonin mainion teoksen mukaan, mutta hän asuu lähellä 300 m:n päässä.
Me tietty kovasti kiittelemmään! Kaya ei taida ainuttakaan sanaa englantia, vaan vartin verran niin hilpeän iloisesti rupateltiin, tehtiin ilmeitä ja heiluteltiin käsiä sekä yhdessä naurettiin, että erottaessa lämpimästi halattiin ja vaihdettiin poiskisuudelmat. Jälkimmäinen onkin näin tapaan tottumattomalle teknisesti kinkkinen toteutus, ei moiskauhuteta vaan kevyesti hipaistaan, jos sitäkään. Oppia ikä kaikki!
Kaikenlaista on kuultu ja luettu seikkailuista, sotkuista ja uunotuksista välittäjien/vuoranantajien kanssa, mutta pohjatyön lisäksi meillä on selkeästi ollut onnenkantamoinen matkassa: Kaikki hoituu kerralla just eikä melkein ja heti eikä viidestoista päivä!
Harjoitukset jatkuivat mercadossa, lihatiskille sattui varsinainen pilkesilmäinen huumormies, joka oli valmis virittelemään englantiaan omaa espanjaani vastaan. Elikkä "siivuina, ei paloina, kiitos" hallitaan nyt molemmilla kielillä. Hauskaa oli ja olihan siinä pientä, ilmavaa ja höyhenenkevyttä yli sukupolven ulottuvaa flirtinpoikastakin väreilemässä ilmassa, siitä päätellen, kuinka tiuhaan tahtiin vuoroaan odottavat kanssa-asiakkaat kärsimättömästi jalkaansa vaihtoivat. Ja Vaari se myhäili leppoisasti Mummon töhötykselle...
Hymyillään:
maanantai 9. tammikuuta 2012
Naapuriapua & -sopua...
Klo9.48 / 16,4 /81%, pikkuruista poutapilveä = sää on ollut koko reissumme ajan poikkeuksellisen mainio: parit ripaukset ja lyhytkestoiset ropaukset = hyvä meille viajanteseille, maajussit sen sijaan tuijottavat taivasta epätoivoisen kysyvästi. Syksy oli varsin sateinen, vaan vimppa sade lankesi maahan marraskuun puolivälissä. Tasan ei käy onnenlahjat!
Sarjasta ne kauhiat naapurit: viereisessä asunnossa habitoi n. kolmikymppinen omistajapari. Kaupunki-toimintareissulta juuri kotiutuneina lasehdimme urvahtaneina terassilla, kun alasummeri soi, - EI vastata -varuiksi & Poikiemme ohjeet sisäistettynä. Kotvasen päästä pärähtää ovikellomme vaativasti,- pakko avata, jos vaikka talossa kaasuputeli pimahtanut tms toimintaterapiallista hässäkkää tyrkyllä. Naapurit seista törröttävät noloina edessämme, pyytävät anteeksi aiheuttamaansa häiriötä ja tiedustelevat varoen, josko puhuisimme edes un poco englantia? Avaimethan ne olivat unhettuneet kotiin nuorilta ( aina tää sama jutska: omat Pojat, Torstin Leasingtytöt & M...) "No, meillä on kyllä terassin ovi auki, joten con su permiso/luvallanne vecinopoika sujahtaa kovalla vauhdilla sivuilleen silmäilemäti laajan residenssimme päästä päähän tämän kunnioitettavan neljän metrin pikataipaleen näppärästi vuoteita ja baarituolienjalkoja väistellen.
Pysähtyy terassilla nopeasti arvioimaan väliseinäämme, luja ote oikealla kädellä ja nuoruuden ketteryydellä ulkokautta omalle puolella. Jumppahuti!! Huom. 4 krs ja katutasolle pudotusta n. 20 m!! Mummo hihkaisee äidilliset cuidadot ja rappukäytävässä hämillisen hätääntyneelle neidille:"No problem, none at all". Muchas graciaseja tuli tulvimalla onnellisen päätöksen jälkeen.
Positiivista oli tieto siitä, että paikalliset poistuvat kodeistaan lukitsematta parvekkeita ja terasseja. Me emme edelleenkään. Mistään "tarkistuskäynnistäkään" tuskin oli kyse; mitään muuta intohimoja ja mielenkiintoa herättävää ei tavan mukaan ollut näytillä kuin baaripöydällä iloisesti pötköttävä, pannuun matkalla ollut yrittipäällysteinen possun sisäfile, joka turvallisesti päätyi pömppömassuihimme.
Niinpä. Koto-Suomessa voidaan (ei kylläkään koske meidän yhtiötämme) asua vuosikymmeniä samassa talossa ja rapussa tuntemati/tervehtimäti. Pikavisiitit sujuvat täällä PdlC.ssa ihan luontevasti, ilman kaffetarjoiluja ja pakkopullan tuputtelua.
Talven hälinäaika on takanapäin. Loppiaisesta alkoivat ne kovasti odotetut ja suuresti paikallistenkin noteeraamat alet - rebajos. Kauppa näkyy käyvän rivakasti. Trendikästä okin juuri nyt kulkea nyssäkät ja pussukat käsissä kaupungilla. Tähän riehaan emme osallistu, ostelemme tarpeen mukaan ja keräämme voimia 12.2. alkavia pariviikkoisia Karnevaaleja varten...
Viikonalkua:
Sarjasta ne kauhiat naapurit: viereisessä asunnossa habitoi n. kolmikymppinen omistajapari. Kaupunki-toimintareissulta juuri kotiutuneina lasehdimme urvahtaneina terassilla, kun alasummeri soi, - EI vastata -varuiksi & Poikiemme ohjeet sisäistettynä. Kotvasen päästä pärähtää ovikellomme vaativasti,- pakko avata, jos vaikka talossa kaasuputeli pimahtanut tms toimintaterapiallista hässäkkää tyrkyllä. Naapurit seista törröttävät noloina edessämme, pyytävät anteeksi aiheuttamaansa häiriötä ja tiedustelevat varoen, josko puhuisimme edes un poco englantia? Avaimethan ne olivat unhettuneet kotiin nuorilta ( aina tää sama jutska: omat Pojat, Torstin Leasingtytöt & M...) "No, meillä on kyllä terassin ovi auki, joten con su permiso/luvallanne vecinopoika sujahtaa kovalla vauhdilla sivuilleen silmäilemäti laajan residenssimme päästä päähän tämän kunnioitettavan neljän metrin pikataipaleen näppärästi vuoteita ja baarituolienjalkoja väistellen.
Pysähtyy terassilla nopeasti arvioimaan väliseinäämme, luja ote oikealla kädellä ja nuoruuden ketteryydellä ulkokautta omalle puolella. Jumppahuti!! Huom. 4 krs ja katutasolle pudotusta n. 20 m!! Mummo hihkaisee äidilliset cuidadot ja rappukäytävässä hämillisen hätääntyneelle neidille:"No problem, none at all". Muchas graciaseja tuli tulvimalla onnellisen päätöksen jälkeen.
Positiivista oli tieto siitä, että paikalliset poistuvat kodeistaan lukitsematta parvekkeita ja terasseja. Me emme edelleenkään. Mistään "tarkistuskäynnistäkään" tuskin oli kyse; mitään muuta intohimoja ja mielenkiintoa herättävää ei tavan mukaan ollut näytillä kuin baaripöydällä iloisesti pötköttävä, pannuun matkalla ollut yrittipäällysteinen possun sisäfile, joka turvallisesti päätyi pömppömassuihimme.
Niinpä. Koto-Suomessa voidaan (ei kylläkään koske meidän yhtiötämme) asua vuosikymmeniä samassa talossa ja rapussa tuntemati/tervehtimäti. Pikavisiitit sujuvat täällä PdlC.ssa ihan luontevasti, ilman kaffetarjoiluja ja pakkopullan tuputtelua.
Talven hälinäaika on takanapäin. Loppiaisesta alkoivat ne kovasti odotetut ja suuresti paikallistenkin noteeraamat alet - rebajos. Kauppa näkyy käyvän rivakasti. Trendikästä okin juuri nyt kulkea nyssäkät ja pussukat käsissä kaupungilla. Tähän riehaan emme osallistu, ostelemme tarpeen mukaan ja keräämme voimia 12.2. alkavia pariviikkoisia Karnevaaleja varten...
Viikonalkua:
perjantai 6. tammikuuta 2012
Kuin kaksi laiskanpulskeaa...
kissaa olemme pari kulunutta päivää köllötelleet ja venytelleet altailla nauttien aaltojen kohinasta, ja tuoksusta sekä raukeasta, unenomaisesta tunnelmasta. Erilaisia sijoittumisrituaaleja ja paikanvalintoja on hauska ajankuluksi seurailla: yksi on asemissa kepallaan alta aikayksikön, toisille ei riitä leirinluontiin puoli päivääkään.
Herkullisesti hyllyen, hernekeppimäisesti hentoilleen, kultasandaaleilla sirosti sipsutellen, pitkin voimakkain kulauksin, tennareilla aikaa juosten tai pienet kintut iloisesti vilisten liikumme. Kaikki kropanmuodot tahi niiden puute ovat sallittuja, hyväksyttyjä ja sulassa sovussa näkösällä, joten piru periköön stressaavat, kompleksejaluovat kokomokomat kauneusihanteet. Ihanne on ihanne ja sellaisena pysyköön, totuus on Dooris, - toisenlainen.... Ehdottomasti hellyyttävin näky oli liki kahdeksankymppinen ukki pikkuruisissa pinkeissä tangoissaan. Asennetta!!!
Lago Martianezin merivesialtaat on suunnitellut lanzarotelainen taiteilija-arkkitehti Cesar Manrique. Alue sijaitsee San Telmon, keskuskävelykadun ja meren välissä. Keinotekoisessa meressä on vettä peräti 27.000m3. Sen keskellä komeilee vesisuihkulähde, oikeammin vesipatsas, joka aika ajoin näyttävästi täyttää allasta. Neljä allasta aikuisille, myös lämmitetty ja kolme lapsosille. Laavakivijärkäleet jakavat auringonottopaikkoja ikäänkuin ilmaviin looseihin. Monet palmut luovat armollista varjoaan ja hämyisyyttä osassa aluetta. On baareja, kioskeja ja ravintoloita hiukopalan nokintaan ynnä janon liennytykseen.
Alue on avoinna joka päivä 10.00 - 17.00. Kertamaksu on 3,50/aikuinen ja 39,-/15-kerran kortilla. Aurinkotuoli ja patja kuuluvat hintaan, varjosta peritään 1,50.
Alueella on vuodesta 2006 sijainnut myös Casino Taoro, yksi PdlC:n pitkäikäisimpiä instituutioita. Casino sijaitsi aiemmin Taoron mäellä puistossa komealla näköalapaikalla. Buena Suerte siellä visiteeraaville!
Loppiaista:
Herkullisesti hyllyen, hernekeppimäisesti hentoilleen, kultasandaaleilla sirosti sipsutellen, pitkin voimakkain kulauksin, tennareilla aikaa juosten tai pienet kintut iloisesti vilisten liikumme. Kaikki kropanmuodot tahi niiden puute ovat sallittuja, hyväksyttyjä ja sulassa sovussa näkösällä, joten piru periköön stressaavat, kompleksejaluovat kokomokomat kauneusihanteet. Ihanne on ihanne ja sellaisena pysyköön, totuus on Dooris, - toisenlainen.... Ehdottomasti hellyyttävin näky oli liki kahdeksankymppinen ukki pikkuruisissa pinkeissä tangoissaan. Asennetta!!!
Lago Martianezin merivesialtaat on suunnitellut lanzarotelainen taiteilija-arkkitehti Cesar Manrique. Alue sijaitsee San Telmon, keskuskävelykadun ja meren välissä. Keinotekoisessa meressä on vettä peräti 27.000m3. Sen keskellä komeilee vesisuihkulähde, oikeammin vesipatsas, joka aika ajoin näyttävästi täyttää allasta. Neljä allasta aikuisille, myös lämmitetty ja kolme lapsosille. Laavakivijärkäleet jakavat auringonottopaikkoja ikäänkuin ilmaviin looseihin. Monet palmut luovat armollista varjoaan ja hämyisyyttä osassa aluetta. On baareja, kioskeja ja ravintoloita hiukopalan nokintaan ynnä janon liennytykseen.
Alue on avoinna joka päivä 10.00 - 17.00. Kertamaksu on 3,50/aikuinen ja 39,-/15-kerran kortilla. Aurinkotuoli ja patja kuuluvat hintaan, varjosta peritään 1,50.
Alueella on vuodesta 2006 sijainnut myös Casino Taoro, yksi PdlC:n pitkäikäisimpiä instituutioita. Casino sijaitsi aiemmin Taoron mäellä puistossa komealla näköalapaikalla. Buena Suerte siellä visiteeraaville!
Loppiaista:
tiistai 3. tammikuuta 2012
Chayota...
se mystinen hedelmäkorista luoksemme luikerrellut tyyppi on siis mallia: http://en.wikipedia.org/wiki/Chayote, mielenkiintoista...
Nimi löytyi, kun tänään poikkesimme kauppahallissa, Mercadossa. On kaksikerroksinen huusholli, yläkerrassa on enimmäkseen Fruteras ja pikkuruisia kuppiloita. Alemmassa on iso ja erittäin selkeä kauppa, josta saa Heinzin kecthuppia ja hot sweet chili saucea ynnä rättiluukkuja ja tingeltangeleita.
Puotien tarjonta on selkeästi vanhaa ja "tunkkaista" ynnä hinnat sitten viimen paikan ja markkinameiningin huomioonottaen kaupunkiin verraten yllättävän korkeat. Jonain lauantaina on tarkoitus vielä poiketa siellä, sillä silloin on ulkotiloisssa perinteiset markkinat kaikkine hälinöineen.
Tepsuteltua tuli kaikkine istuskeluineen, Play Jardinin rannan kautta takaisin, kuiteskin nelisen kilsaa, ei huono suoritti. Tulevina päivinä on tiukka meininki suunnistaa altaille ihonhoitoon, tähän asti varsinaisia kokoaurinkotunteja on vasta 17... Lauantaiksi on luvassa eka ennusteiden mukaan täyssadepäivä, joten tähän asti kelit ovat todella suosineet.
Buenos tardes:
Nimi löytyi, kun tänään poikkesimme kauppahallissa, Mercadossa. On kaksikerroksinen huusholli, yläkerrassa on enimmäkseen Fruteras ja pikkuruisia kuppiloita. Alemmassa on iso ja erittäin selkeä kauppa, josta saa Heinzin kecthuppia ja hot sweet chili saucea ynnä rättiluukkuja ja tingeltangeleita.
Puotien tarjonta on selkeästi vanhaa ja "tunkkaista" ynnä hinnat sitten viimen paikan ja markkinameiningin huomioonottaen kaupunkiin verraten yllättävän korkeat. Jonain lauantaina on tarkoitus vielä poiketa siellä, sillä silloin on ulkotiloisssa perinteiset markkinat kaikkine hälinöineen.
Tepsuteltua tuli kaikkine istuskeluineen, Play Jardinin rannan kautta takaisin, kuiteskin nelisen kilsaa, ei huono suoritti. Tulevina päivinä on tiukka meininki suunnistaa altaille ihonhoitoon, tähän asti varsinaisia kokoaurinkotunteja on vasta 17... Lauantaiksi on luvassa eka ennusteiden mukaan täyssadepäivä, joten tähän asti kelit ovat todella suosineet.
Buenos tardes:
Globetrotter....
Klo08.53 / 15,1 / 84% / pientä rakoa pilvien lomassa.
Motoristi Minskistä: San Telmolla, joka on pääbulevardi, jökötti järeä 800 - 900 kuutioinen, merkiltään tuntematon murisija, joka oli lähtenyt kiertämään maapalloa jo toukokuussa 2000. Pyörä oli lukuisin liehuvin pienoislipuin ja sadoin kirjavin tarroin koristeltu. Oli reittikarttaa, lehtileikettä ja hyväksi huipennukseksi rassin päällä sympaattinen pottakypärä tekstein: "Donations".
Pieni vekkuli, pyöreänpulleroinen, noin viisikymppinen, ukkeli vihreissä maastohousuissaan, mustassa nahkaliivissään ja taivaansinisissä tuliterissä mokkavarsikengissään veti leikkisää show'ta kuuromykkänä, pyysi meitä ihmettelijöitä/ihastelijoita näyttämään kartalta oman kotipaikkamme, esitteli auliisiti valokuva-albumiaan ja loppuvimoiseksi katkeamattoman sarjan erikielisiä pahvilappusia, joissa kainosti anoi sponssausta menovesikuluihin.
Yllättävä ja hilpeä happening pysäytti useimmat ohikulkijat, joiden silmiin nousi kaihoisa katse kaukaisesta villisäa ja vapaasta koskaanloppumattomasta road tripistä...
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa!"
Rallattelee:
Motoristi Minskistä: San Telmolla, joka on pääbulevardi, jökötti järeä 800 - 900 kuutioinen, merkiltään tuntematon murisija, joka oli lähtenyt kiertämään maapalloa jo toukokuussa 2000. Pyörä oli lukuisin liehuvin pienoislipuin ja sadoin kirjavin tarroin koristeltu. Oli reittikarttaa, lehtileikettä ja hyväksi huipennukseksi rassin päällä sympaattinen pottakypärä tekstein: "Donations".
Pieni vekkuli, pyöreänpulleroinen, noin viisikymppinen, ukkeli vihreissä maastohousuissaan, mustassa nahkaliivissään ja taivaansinisissä tuliterissä mokkavarsikengissään veti leikkisää show'ta kuuromykkänä, pyysi meitä ihmettelijöitä/ihastelijoita näyttämään kartalta oman kotipaikkamme, esitteli auliisiti valokuva-albumiaan ja loppuvimoiseksi katkeamattoman sarjan erikielisiä pahvilappusia, joissa kainosti anoi sponssausta menovesikuluihin.
Yllättävä ja hilpeä happening pysäytti useimmat ohikulkijat, joiden silmiin nousi kaihoisa katse kaukaisesta villisäa ja vapaasta koskaanloppumattomasta road tripistä...
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa!"
Rallattelee:
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Hei hulinaa...
Klo9.56 / 17,2 / 58% poutapilviä ja tyyntä.
urakalla vaihdettiin vuotta, juhlinta alkoi la 16.00 ja päättyi su 08.30, - not bad at all... Aamupäivällä kipusimme Sitio Litreen pieniä kujia pitkin bougainevillen kukkaisryöppyjä ihastellen ja itse puistossa istuskellen. Jyrkkä alamäki takaisin ja maitohapoilla ollaan edelleen. Juhla-ateriaksi Vaari loihti pikkuruisessa keittiössämme (ei muuten yhtään turhaa askelta) yrteillä hunnutetut kanagordonbleut con papas negras con mojo rojo picante. Nam-nam. Ip hui - lai - lua ja iltasella volttaus Charcolle sinne pystytettyjä koristeellisia cava- ja hattarakojuja, livebandiä ja juhlapukuisia immeisiä ihastelemaan. "Son Sin Limite" naisvokalisteineen soitteli leppoisaa humppaoljentoista musiikkia aina aamukolmeen. Kotiterassilla seurassamme viihtyi kotvasen iki-ihana senora Anna Codorniu, cava luonnoltaan. Yhdeltätoista Mummo tempaisi sikeät tunnin kauneusunet ja sitten rävähti taivaalle upeaakin upeampi ilotulitus ja kirkkojen kellot kumisivat. Koiranuneksi meni loput, mutta kantsi kokea!!
Sitio Litrestä: Huvila rakennettiin 1730 ja alunperin se toimi luostarina. 1774 rakennuksen osti englantilainen kauppias mr. Archibald Little, jonka perheen omistuksessa huvila oli aina v:een 1854. Little's Place espanjaksi Sitio Litre.
1856 huvila vaihtoi omistajaa. Sen osti mr. Charles Smith, joka omisti paikan v:een 1996. Monet kuuluisuudet ovat vierailleet täällä: William Wild ja hänen kuuluisa poikansa Oscar Wild, taiteilija Marianne North, jonka 832 työtä, monet tehtyjä tässä puutarhassa, ovat esillä Lontoon kasvitieteellisessä puutarhassa. Sir Rickhard Burton, ensimmäinen eurooppalainen joka saapui muslimiksi pukeutuneena Mekkaan, löysi Tanganika-järven ja käänsi englanniksi mm. Kama Sutran.
Agatha Christie Rosalyn tyttärensä kanssa vietti 1927 lomaansa PdlC:ssä toipuen ensimmäisestä avioerostaan ja sijoittaen romaaninsa "The Mysterious Ms. Quinn" tapahtumat tänne.
Mainittakoon myös yksi ehkä maailman tunnetuimmista tutkimusmatkailijoista ja kasvitieteilijöistä, Alexander Humboldt, joka oli kunniavieraana Mr. Littlen juhlissa 1799.
Huvila on edelleen yksityisomistuksessa yleisölle orkideakokoelmineen avattuna ja se on vanhin Teneriffalla säilyneistä puutarhoista, nyt siis jo 230-vuotta vanha. Viehko paikka!!
Hasta luego:
urakalla vaihdettiin vuotta, juhlinta alkoi la 16.00 ja päättyi su 08.30, - not bad at all... Aamupäivällä kipusimme Sitio Litreen pieniä kujia pitkin bougainevillen kukkaisryöppyjä ihastellen ja itse puistossa istuskellen. Jyrkkä alamäki takaisin ja maitohapoilla ollaan edelleen. Juhla-ateriaksi Vaari loihti pikkuruisessa keittiössämme (ei muuten yhtään turhaa askelta) yrteillä hunnutetut kanagordonbleut con papas negras con mojo rojo picante. Nam-nam. Ip hui - lai - lua ja iltasella volttaus Charcolle sinne pystytettyjä koristeellisia cava- ja hattarakojuja, livebandiä ja juhlapukuisia immeisiä ihastelemaan. "Son Sin Limite" naisvokalisteineen soitteli leppoisaa humppaoljentoista musiikkia aina aamukolmeen. Kotiterassilla seurassamme viihtyi kotvasen iki-ihana senora Anna Codorniu, cava luonnoltaan. Yhdeltätoista Mummo tempaisi sikeät tunnin kauneusunet ja sitten rävähti taivaalle upeaakin upeampi ilotulitus ja kirkkojen kellot kumisivat. Koiranuneksi meni loput, mutta kantsi kokea!!
Sitio Litrestä: Huvila rakennettiin 1730 ja alunperin se toimi luostarina. 1774 rakennuksen osti englantilainen kauppias mr. Archibald Little, jonka perheen omistuksessa huvila oli aina v:een 1854. Little's Place espanjaksi Sitio Litre.
1856 huvila vaihtoi omistajaa. Sen osti mr. Charles Smith, joka omisti paikan v:een 1996. Monet kuuluisuudet ovat vierailleet täällä: William Wild ja hänen kuuluisa poikansa Oscar Wild, taiteilija Marianne North, jonka 832 työtä, monet tehtyjä tässä puutarhassa, ovat esillä Lontoon kasvitieteellisessä puutarhassa. Sir Rickhard Burton, ensimmäinen eurooppalainen joka saapui muslimiksi pukeutuneena Mekkaan, löysi Tanganika-järven ja käänsi englanniksi mm. Kama Sutran.
Agatha Christie Rosalyn tyttärensä kanssa vietti 1927 lomaansa PdlC:ssä toipuen ensimmäisestä avioerostaan ja sijoittaen romaaninsa "The Mysterious Ms. Quinn" tapahtumat tänne.
Mainittakoon myös yksi ehkä maailman tunnetuimmista tutkimusmatkailijoista ja kasvitieteilijöistä, Alexander Humboldt, joka oli kunniavieraana Mr. Littlen juhlissa 1799.
Huvila on edelleen yksityisomistuksessa yleisölle orkideakokoelmineen avattuna ja se on vanhin Teneriffalla säilyneistä puutarhoista, nyt siis jo 230-vuotta vanha. Viehko paikka!!
Hasta luego: