tiistai 23. tammikuuta 2018

Freeman Wills Crofts: "Groote-puiston murha / The Groote Park Murder" - ex Libris...


"Groote-puiston murha", Freeman Wills Crofts, WSOY, 1955, 291 s.
 suomentanut Werner Anttila.

"Freeman Wills Crofts  ( 1879 Dublin Irlanti -  1957, Worthing Britannia) oli irlantilais- brittiläinen rikoskirjailija. Crofts julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 1920. Hän meni vuonna 1912 Colerainessa naimisiin Mary Bellas Canningin kanssa. Hänet valittiin vuonna 1939 Royal Society of Artsin jäseneksi. Jännitysromaanien lisäksi Crofts julkaisi novelleja. Hänet tunnetaan parhaiten teoksista, joissa seikkailee ensimmäistä kertaa vuonna 1925 esitelty komisario Joseph French. Ennen täysitoimiseksi kirjailijaksi omistautumista Crofts työskenteli rautatieinsinöörinä. Hän kuoli Englannissa vuonna 1957." (Wikipedia)

Teos kuuluu pehmeäkantiseen  Riksin-sarjaan - 100 mk - , jossa julkaistiin viihderomaaneja vuosina 1950–1960. Riksin sarjan nimi on peräisin vanhasta Ruotsin rahayksiköstä riikintaalerista eli ”riksistä”, joka oli sata äyriä. Riksin sarjan myyntihinta oli aluksi 100 markkaa, jota kutsuttiin puhekielessä "riksiksi". Sarjan ja sen edeltäjän 10mk romaanit kannet teki Eeli Jaatinen. (Wikipedia)
 (Wikipedia)



Kiitos tästä hurmaavasta nostalgiaryöpystä ja paluusta kellastuneille, nidotun kirjan hyviltä tuoksuville ja  ajan patinoimille sivuille kunnon vanhan dekkarin ja etsiväntyön pariin, jossa eteläafrikkalainen ylikonstaapeli Vandam sinnikkäästi alkaa ratkoa junaradalta löydetyn ruhjoutuneen ruumiin arvoitusta, kuuluu Jokken kirjanurkan Jokkelle, joka oivassa ja kiintoissa postauksessaan "Punainen Sirppi" johdatti minut  Croftsin ja tämän perusdekkaristin jäljille; kiitos:)

Teoksen edellisessä osassa liikutaan Etelä-Afrikassa ja jälkimmäisen tapahtumat puolestaan sijoittuvat Skotlantiin. Tarjolla on paitsi jännitystä ja juonenkoukeroita myös annos rakkautta ja ruusunpunaisia unelmia.

Groote-puisto: Middeldorpin kaupungilla on monia etuja, mutta mikään ei niin suuresti herätä sen asukkaissa oikeutettua ylpeyttä kuin Groote-puisto. Puistoalue on muodoltaan kuin päärynä, jonka varsi tähtää liikekorttelia kohti. Aukiolla puiston leveimmässä osassa kohoaa soittopaviljonki; iltaisin ja pyhäpäivinä kokoontuu sinne yleisöä nauttimaan juhlatunnelmasta, joka saadaan kaupungin soittokunnan avulla. Lähinnä sen ympärillä on puiden siimeksessä satoja pikku marmoripöytiä kokoonlaskettavine rautatuoleineen ja vähän edempänä nähdään kioskeja monenlaisine virvokkeineen ikäänkuin lepäämään pysähtyneen armeijan taakse järjestettyjä muonavarastoja. Oksien välissä huojuu kaarilamppuja ja lauhkeina kesäiltoina, auringon laskettua tämä paikka tarjoaa eloisan ja värikkään näyn, kun ihmisjoukot hakevat sieltä virkistystä päivän kuorman ja helteen jälkeen... 
Kerrassaan viehkoa ja kutsuvaa:)

Tätä lukiessa tuntuu kuin palaisi alkudekkarin, salapoliisiromaanin juurille.
Sinne, missä itse rikostutkinta ja alibien murtaminen, poliisityön sinnikäs puurtaminen ilman ympättyjä tehokeinoja ja rönsykkeitä on voimissaan.
Crofts tekee ykkösluokan jälkeä, joka on hyvin kestänyt aikaa ja edustaa virkistävää poikkeusta nykyajan yltäkylläisen ja tupasen täyteen ahdetun genren keskellä.

Werner Anttilan suomennos ihastutti. Vanhakantainen teksti sanontoineen ilahdutti suuresti: makuupuku, pakinahetki, osoittaa harrastusta ja antaa johtoa jnpp. Eeli Jaatisen hurmaava kansikuva.  Groote-puistossa oli ilo vierailla ja samalla nauttia oivasta, nostalgiasävytteisestä lukuhetkestä aikanaan tutuksi tulleen, hiirenkorville luetun sarjan laatuteoksen parissa.

Kirjoen tuoksuista: uusilla, iskemättömillä kirjoilla on ihan omansa samoin kuin wanhoilla vuosikymmenten takaisilla, ja ne ovat minulle oleellinen osa lukukokemusta. Kuinka on: nuuhkitko Sinä kirjoja, onko tuoksuilla yleensä merkitystä omassa elämässäsi?

Leena/Donna mobilen kirjat: ilahdutit mukaantulollasi matkalle näillä kirjallisille ja muille elon mutkikkaille poluille, tervetuloa vaihtamaan kommentteja:)

Voi juku sentään:

12 kommenttia:

  1. Minustakin tässä on oma nostalginen tunnelmansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraviivaisuus vaan ei puutuneisuus ja nostalgia; nämä elementit purivat:)

      Poista
  2. Riikintaaleristako Riksin sarja oli saanut nimensä ??? Hih. Jokke teki mukavan tempun kun toi Punaisen sirpin ulottuvillemme ja sitä kautta sinä lähdit niille jäljille 🙂

    Groote-puiston murhan kansi on tuttu, niin tuttu. Lukutoukka-Faijallani on Riksin sarjan kirjoja ja muita samannäköisiä ajan kultaamia niteitä aarteinaan, sekä kotona että autotallin kirjakaapissa 📚

    Se on tunnustettava että en oikein nauti vanhojen kirjojen koskemisesta enkä pölystä. Mutta Groote-puiston murhan kannen näkeminen täällä aikaansaa suloisia tuntemuksia sydämessä ja mielessä ❤️🖤 Dekkarin nimi, ja myös "Croft" pistävät mielihyvän väristykset kulkemaan pitkin kroppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A ja aina oppii uutta, mikä on mielestäni yksi tämän bloggaamisen suuria anteja tausoja tonkiessa!

      Riksin hiirenkorvalle kaluttuja Zane Grey-seikkailuja oli vino pino mökillä ja niiden plus näkkäripinon kanssa kivuttiin vintille omaan rauhaan sateen ropinaa kuuntelemaan.

      Pöyallergikkoina pölyille huutia, mutta suloisille tuntemuksille tervetuloa:)

      Poista
    2. Juu huomenta vaan: taustoja siis piti tonkimani...

      Poista
    3. Zane Greyt olivat minullekin mieluisia. Näkkäripino olisikin ollut oiva seuralainen niitä lukiessa 📚

      Minulla ei edes ole pölyallergiaa, olen vain aikamoinen "hienohelma" 😀

      Kävin eilen kirpparilla ja tämä postauksesi tuli mieleen; siellä oli nimittäin samantapaisella kansikuvalla varustettu Maria Langin dekkari kuin tuo Groote-puisto ❤️ (En muista nimeä)

      Poista
    4. Totta: Zane Grey oli mainio intiaaninen ja villin lännen kuvaaja, vieläkin sydän sykähtää lämpimästi. Jostain sieltä kera James Fenimore Cooperin "Nahkasukka"-sarjan tämän tytön inkkari-innostus on peräisin. Ugh ja viikonloppuja:)

      Poista
  3. Jännittävältä kirjalta kuulosti! Makuupuku..hmm:) Niin monta uutta sanaa olen täältä sinun blogistasi saanut sanavarastoon ja taas näyttäisi tulevan yksi lisää..:) Mukavaa tiistai-iltaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaalla lapsella: pojillani oli tapana kesäisin verhoutua pituuspyjamoihin = Marimekon sini-valkoisiin paituleihin. Tarina ei kerro, josko nämä nykyisin raavaat keski-ikäiset ukkelini vielä elinkumppaneidensa iloksi koikkelehtivat kesäisin helmat liehuen ja niiden alta karvaiset kintut vilkkuen:) Kevyttä ja jos siltä tuntuu kevytmielistä keskiviikkoa!

      Poista
  4. En nyt tähän kommentoi mitään, mutta toivomukseni olisi että lisäisit blogiisi hakutoiminnon! Muutaman kerran olen etsiskellyt jotain (esim nyt Liukkosta), mutta en ole löytänyt. Mukavaa talvipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k tervetulleesta toiveestasi!
      Olen tietoinen tästä kiusallisesta, mutta toistaiseksi ratkaisemattomasta ja valitettavasta puutteesta. Blogin pari vuotta sitten freesattu ulkoasu ja rakenne koostuvat useammista alustoista ja vaikka kertaalleen tähän ratkaisua jo Tekn.tukemme kanssa etsittiin, jäi tuolloin löytymättä, mutta otan asian puheeksi, kun Amigon tässä lähitulevaisuudessa muissa "bittiavaruuden" merkeissä tapaan:)

      Poista
    2. Jaa, että sulla tämmöinen pulma.

      Sulla ei myöskään näy tageja postausten alareunassa huomaan. Kirjailijoiden tagi-lista olisi myös hieno / riittävä. Mutta hommahan näitä on jälikäteen tehdä... Toivottavasti Amigo ratkaisee asian!

      Poista