tiistai 29. marraskuuta 2011

Huomenissa uusiin seikkailuihin

On pähkitty, pakattu, poistettu ja palautettu, puhistu ja punnittu. Pöllämystyneinä ja sinkoilevin aatoksin toteamme tämän puoli vuotta sitten alkaneen projektin edenneen niin, että Esikoinen meidät huomisaamuna poimii ja kyyditsee kentälle tavoitteenamme Los Rodeos Tenerife Norte. (Oikein-)arvatenkin piipahtanee paluumatkallaan lukaalimme pikatarkastuksella...
Hyvä niin ja kiitos siitäkin.

Kuten entinen tyttö suksilla Sammaltunturin laella kyyristyessään, Me2, Höperö & Hömppä hihkaisemme:
Munaks & menoks:

lauantai 26. marraskuuta 2011

Adventtiaikaa aloiteltiin

italialaisittain Esikoisen ja Miniäisen ynnä Murmeleiden luona A:sta Ö:hön itsetehtyä lasagnea, slowfoodia parhaimmillaan, laatien ynnä iloisesti karjalaisittain hälisten. Tarmokkaasta hännänheilutuksesta puolestaan huolehti neiti-T., cockeri luonnoltaan. Kuinka somaa tekeekään tällainen pakotteeton yhdessäolo sielulle ja sydämelle; siunatut temmeltävien tuulten kasvatit...

Tänään on Vaarilla edessä huristelu maakuntaan luuskajahdin onnistumisen jäljiltä valmistettujen lihajalosteiden noutoon sekä Kuopukselle asianharrastuksesta  kuuluvan osan kotiinkuljetus. Saapi samalla halitella leikki-ikäiset Pojantyttäret sekä Miniämme+, - minunkin puolestani. Sitten joutaakin nettinakutella ilmoitus Trafille ja laittaa menopeli siivosti seisontaan.

Sunnuntain pyhitämme levolle, vaikkei meillä uskotakaan... Viikon ensimmäisinä kerätään laajamittaista näyttelyä, suoritetaan arvonta onnellisista matkalle mukaan pääsevistä romppeista ynnä pakataan ja hyväksi loppuhuipennokseksi punnitaan aikaansaannokset.

Hoosiannat:

tiistai 22. marraskuuta 2011

Lähtökuopissa

Todettakoon heti kättelyssä,  että kiitokset (ja kauhistus) tämän blogin avaamisesta kuuluvat Pojanpojalle, joka virtuoosimaisesti toimii tukenamme ja turvanamme takkuilevassa tepsuttelussamme tiedon valtateillä ja roikkumisessa bittiavaruuden reunoilla!

Tekstini kulkee osittain myös me-muodossa, mikä ei johdu omnipotenttivaiheen päällejäämisestä tahi kuvitellusta kuninkaallisesta habituksesta, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että mukaan reissuun lähtee Tärkeä Henkilö: Vaari, jonka kanssa on juonikkaasti tullut seikkailtua elämän mutkittelevia polkuja rapiat 43-vuotta.

Talvipakolaisen rooliin on tarkoitus sujahtaa 30.11. ja kohteena on Teneriffan Puerto de la Cruz, josta olemme tällä kertaa vuokranneet pienen penthouseyksiön suurella terassilla jokseenkin keskeltä kaupunkia.

"Ennen-matkaa-hoidettavat" asiat lista alkaa olla koko lailla kruksattu, vimoisia persoonaan kohdistuvia hoitotoimenpiteitä viedään. Seuraavaksi kääntyy "matkalle-mukaan-sivu". Siinä on ajan riennossa tapahtunut lähinnä se outo muutos, että ennen kosmetiikkaa & rekvisiittaa pullistelevan poppapussin ja lääkkeiksi riittäneen asperiinilevyn volyymit ovat vaihtaneet paikkaa.  De nada...

Olo on kahdensorttinen: innostavia odotuksia uusista kokemuksista, maisemista ja sattumuksista ja toisaalta haikeutta fyysisestä kuukausien erossaolosta rakkaasta ja meille tärkeästä 10+henkilön suuruisesta perhekunnasta. "Ei voi tehdä kakkua rikkomatta munia" toimii tässäkin ja Skypetetään; privaatisti vaan ei Ytubessa.....

Danza Kuduro: